Lähikuvassa: Henri Kontinen valmiina valokeilaan

Joulukuun alun Tali on peittynyt iltapäivän harmauteen. Hyinen sade tihkuu katuvalossa kimmeltävään asfalttiin. On vuodesta se aika, jona kuka tahansa suomalainen pakkaisi mieluiten laukkunsa ja suuntaisi etelään.

Henri Kontinen on kuitenkin juuri purkanut pakaasinsa ja viettänyt vuoden pisimmän pätkänsä kotimaassa. Viisi ATP-turnausvoittoa tuonut kausi on päättynyt. On ollut aikaa levätä, nähdä kavereita ja kuntouttaa kroppaa.

- Kuntouttelin niitä pikkuvaivoja, joita kauden aikana esimerkiksi käteen aina tulee. Olen treenannut fysiikkaa ja käynyt fysiossa. Joulukuussa painopiste siirtyi taas enemmän tennikseen, Kontinen kertoo.

Marraskuussa hän harjoitteli muutaman päivän brittivalmentaja Chris Eatonin johdolla. Eaton on valmentanut viime kesästä lähtien australialaispelaaja John Peersia, jonka parina Kontinen alkaa kiertää ATP-kilpailuita 2016 alusta.

- Eaton vaikutti pätevältä ja hyvältä tyypiltä. Täytyy katsoa, miten kemiat synkkaavat ja mitä kehityskohteita hän näkee pelissäni. Olen pelannut niin monta vuotta, että tiedän aika hyvin itsekin, mitä pelillisiä juttuja minun pitää kehittää, Kontinen sanoo.

Hänellä on aiemmin ollut valmentaja vain muutamia viikkoja vuodessa. Muutoin suomalainen on luottanut omiin tuntemuksiinsa.

- Toisesta silmäparista voi olla iso apu. Mutta jos emme ole samalla sivulla, ei homma toimi. Olen oppinut nelinpelistä paljon seuraamalla muiden matseja ja omianikin videolta. Tekniikkaan ei tehdä enää isoja muutoksia, mutta esimerkiksi taktisissa sijoittautumisissa riittää parannettavaa.

- Toki homma toimisi parhaiten, mikäli minulla ja Johnilla olisi sama valmentaja. Voisimme kiertää kisoja kolmistaan.

Suoraan isoihin kisoihin

Eatonin lisäksi myös Peers on Kontiselle uusi tuttavuus. ATP:n nelinpelirankingissa kahdeksantena komeileva Peers pelasi hyvän kauden Iso-Britannian Jamie Murrayn kanssa. Pelillisestä menestyksestä huolimatta pari ei halunnut jatkaa yhdessä ensi kauteen.

- John soitti minulle lokakuussa ja kysyi halukkuuttani pelata yhdessä. En halunnut hätiköidä, sillä entinen hyvä parini Marin Draganja on kuntoutumassa ja Treat Hueynkin kanssa peli kulki. Loppupeleissä ratkaisu oli kuitenkin helppo, sillä Peers on rankigissa ihan omaa luokkaansa.

- Tunnemme Johnin kanssa toisemme vain pukkarien läpänheitosta. Emme ole dinnerikavereita, mutta uskoisin, että tulemme hyvin juttuun.

Kontinen viettää joulun kotimaassa ja suuntaa Australiaan tapaninpäivänä. Peers, Kontinen ja Eaton ehtivät hioa nelinpeliä viikon ennen Brisbanen turnausta. Sieltä kiertue jatkuu Sydneyn kautta Melbourneen.

- Peersin kanssa pääsen suoraan kaikkiin isoihin kisoihin, ja pitkässä juoksussa meillä on hyvät mahdollisuudet menestyä yhdessä, Kontinen sanoo.

- Tilanne on sama kuin aina uuden parin kanssa: peli voi lähteä rullaamaan heti tai se voi viedä aikaa. Olen pärjännyt hyvin erilaisten pelaajien kanssa, joten odotan ensi vuotta kaikin puolin positiivisin fiiliksin.

Kutsuuko Rio?

Kontinen voitti ensimmäisen ATP-kilpailunsa Kitzbühelissä Jarkko Niemisen kanssa 2014. Kaudella 2015 hän nosti Draganjan kanssa pokaalin kohti taivasta kolmessa turnauksessa ja Hueyn kanssa kahdessa.

Myös Peersillä on kuusi nelinpelin turnausvoittoa. Hänen rankinginsa on kuitenkin kahdeksan, kun taas Kontisen on 31. Peersin korkea sijoitus selittyy grand slam -finaaleilla, joihin hän ylsi Murrayn kanssa niin Wimbledonissa kuin US Openissakin.

Sekä Kontinen (paras ranking 220) että Peers (456) aloittivat ATP-kiertueen kaksinpelaajina. Molemmat päättivät vuonna 2013 keskittyä nelinpeliin ja nousivat pariensa myötä nopeasti rankingissa.

Mikäli kaksikko löytää yhteisen sävelen jo alkukaudesta ja menestyy ennen kaikkea Australian avoimissa ja Ranskan avoimissa, on Kontisella mahdollisuus kiitää nelinpelin ATP-rankingissa kymmenen parhaan joukkoon. Se tarkoittaisi paikkaa Rio de Janeiron olympialaisissa.

Nieminen myönsi Iltalehden haastattelussa olevansa kiinnostunut olympiaedustuksesta, mikäli Kontinen saisi paikan ja pyytäisi häntä parikseen.

- En ole miettinyt olympialaisia vielä juurikaan. Katsotaan nyt ensin, miten peli kulkee, Kontinen toppuuttelee.

Iltavirkku ja aamumatsit

Palataan vielä hetkeksi Talin kahvioon, jossa Kontinen syö ruisleipää Micke-veljen kanssa vetämänsä treenin jälkeen. Millainen on Henkan peruspäivä kotimaassa?

- No vapaapäivinä saatan kukkua yötä myöten katsoen änäriä (NHL:ää) ja herätä vasta kahdelta iltapäivällä. Kotona on kiva hengailla kavereiden kanssa ja tehdä ihan perusjuttuja, mutta kaikki menee tenniksen ehdoilla, Kontinen sanoo.

- En ole aamuvirkku, mutta aamumatsit eivät ole mulle ongelma. Jos on aikainen matsi tiedossa, aikaistan nukkumaanmenoani jo pari iltaa aiemmin. Oikeastaan pelaan aina mieluummin päivän ekan kuin vikan matsin.

Onnekseen Kontinen sopeutuu hyvin aikaeroihin, ja uni maistuu missa tahansa päin maapalloa.

- Indian Wellsissä viime keväänä ensimmäinen matsimme venyi myöhään iltaan, ja Yhdysvalloissa uni tulisi helposti silmään jo yhdeksän aikaan. Mutta ei sekään haitannut lopulta pätkän vertaa. Matseissa latautuminen tulee aina, oli sitä ennen väsynyt tai virkeä.

Vähäinenkin valo on vaihtunut pimeyteen veljesten suunnatessa autolle. Vain viikon päästä Kontinen on jo Australian kesässä - uuden aurinkoisen vuoden kynnyksellä.

Paralympiapelaaja Taneli Tenhunen hurahti valmentamiseen

Taneli Tenhunen eteni Pekingin paralympialaisissa toiselle kierrokselle.

Aina löytyy reitti, mistä pääsee kulkemaan. Sen on Kuopion Tennisseuran valmentaja Taneli Tenhunen huomannut. Fyysisesti se tarkoittaa välillä luovia ratkaisuja pyörätuolilla liikkuvalle Tenhuselle ja toisaalta esimerkiksi sitä, kun vaikea sairaus lopettaa aktiiviurheilijanuran ja uusi tie viekin valmentajaksi.

Tenhuselle, 30, urheilu on ollut aina osa elämää.

- Olin lapsena Kiuruvedellä ikäluokkani ainoa pyörätuolin käyttäjä ja touhusin kaikkea mitä muutkin lapset. Kädet ovat minulle kuin muille jalat. Harrastin kaikkia talvipelejä ja -lajeja kelkan avulla. Pelasin junioriliigassa jääkiekkoakin kelkassa. Teininä löysin tenniksen ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tennis tuntui vaikealta lajilta, se kiinnosti ja vei mennessään.

Tenhunen kiersi maailmaa kahdeksan vuotta tennisammattilaisena. Uran kohokotiin lukeutui Pekingin vuoden 2008 paralympialaiset, joissa hän eteni toiselle kierrokselle eli 32 parhaan joukkoon. Muutama makea ammattilaisturnauksen voittokin mahtuu aktiivivuosille.

Tennis piti kasassa

Lupaava ammattilaisura katkesi vuonna 2011 ainoan munuaisen vajaatoimintaan. Pelikentät vaihtuivat dialyysihoitoihin ja uuden munuaisen odottamiseen.

- Olihan sairastuminen iso shokki ja piti ajatella asiat uudelleen. Huilasin kuukauden diagnoosin jälkeen, sen jälkeen jatkoin normaalisti. Pian sainkin kutsun valmentajaksi Kuopion Tennisseuraan. Se oli pelastus, sillä valmentaminen oli parasta lääkettä urheilu-uran loppumiselle. Kun muut kohtalotoverit menivät dialyysin jälkeen neljäksi tunniksi nukkumaan, minä menin seitsemäksi tunniksi tenniskentälle. Se piti minut järjissäni ja hyvässä kunnossa.

Vuosi sitten marraskuussa Tenhunen sai elämänsä parhaan puhelinsoiton. Kolmen vuoden odotus ja dialyysihoito loppuivat. Elämässä kääntyi uusi sivu. Kun uusi munuainen löytyi, Tenhunen oli kahdeksan päivää sairaalassa, vaikka yleensä toipumiseen menee muutama viikko. Siitäkin Tenhunen kiittää hyvää urheilun kautta saavutettua hyvää peruskuntoa.

Valmentaja antaa unelmien elää

Tenhusella oli valmiina liikunnanohjaajan tutkinto valmentajaksi ryhdyttyään, ja hän täydensi sitä 3. tason tennisvalmentajatutkinnolla. Tenhunen valmentaa Kuopion Tennisseurassa kaiken ikäisiä pelaajia.

Valmennettavat Vilma Pentikäinen, 14, ja Eveliina Taskinen, 13, kuvailevat Tenhusta kokeneeksi ja taitavaksi valmentajaksi, joka osaa vaatia ja olla tiukka, mutta myös luoda leppoisan ilmapiirin harjoituksiin.

- Roolini on poikkeuksellinen, kun valmennan vammattomia, mutta en koe olevani erilainen valmentaja. Valmentajauran alkupuolella mietitytti junioripelaajien suhtautuminen pyörätuolilla liikkuvaan valmentajaan. Huoli on ollut turha, kaikki on mennyt todella hyvin ja valmentaminen on kutsumustyö minulle. Tärkeintä on saavuttaa pelaajien luottamus omalla persoonalla ja asenteella. Haluan kannustaa junioreita tavoittelemaan unelmiaan.

Tie Tähtiin –ohjelma tuo tarinoita esiin

Taneli Tenhunen on yksi 13 vammaisurheilun Tie Tähtiin –pooliurheilijasta. Pooliurheilijat vierailevat eri paikoissa kuntoutuskeskuksista ja kouluista yrityksiin. Tenhunen on syksyn aikana osallistunut eri tapahtumiin ja puhunut muun muassa Urheilugaala-risteilyllä. Pooliurheilijana Tenhunen edustaa nimenomaan valmennusosaamista.

- Olen todella innoissani Tie Tähtiin –ohjelmasta ja mahdollisuudesta olla mukana. Tykkään jutella ihmisten kanssa, esiintymisestä ja puhumisesta. On hienoa, että vammaisurheilulla on oma kanava tuoda urheilijoiden tarinoita esille. Ohjelma on vielä alussa ja hakee paikkaansa, mutta hyviä juttuja ollaan jo tehty.

Katso Tanelin tarina Suomen Paralympiakomitean videolta:

 

Kolumni: Kokeneemmat pärjäävät, koska tennis on peli

Huippupelaajat ovat tänä päivänä yhä vanhempia kuin edellisten aikakausien huippupelaajat. Yli kolmekymppisiä on miesten maailmanlistan sadan parhaan joukossa kymmenittäin ja naistenkin listalla enemmän kuin koskaan. Viime vuosina ei olla monta alle 25-vuotiasta Grand Slam -voittajaa nähty.

Eikä sovi unohtaa omia ykköspelaajiamme. Sisäkenttien SM-kisat voitti juuri 35-vuotias Lauri Kiiski ja vaikka naisten puolella Milka-Emilia Pasanen kruunattiin uudeksi suomen mestariksi, muistuttavat Emma Laine ja Piia Suomalainen yhä taidoistaan naisten tasoluettelon kärjessä. Nuorista puhutaan paljon ja heitä hehkutetaan, mutta mikä tekee vanhojen kehäkettujen voittamisesta niin vaikeaa?

***

Sanotaan, että nykytennis on muuttunut niin fyysiseksi, että nuorten on vaikea pysyä tempossa mukana. Taidot ja pallonkäsittelytatsi on hiottu fantastiseksi 3-vuotiaasta asti, mutta tosiasia on se, ettei maksimitasoa lihasvoimassa ja nopeudessa saavuteta teini-ikäisenä. Voimaa ja nopeutta kuitenkin tarvitaan tenniksessä paljon, joten tässä suhteessa kokeneemmilla pelaajilla on selvä etulyöntiasema, olettaen että he ovat pitäneet kehoistaan huolta. Ja nykyään on nimenomaan nostettava hattua korkealle sille, kuinka huippupelaajat pitävät huolta palautumisestaan ja lihaskunnostaan.

Kuitenkin kotimaassa myös aavistuksen liikaa kinkkua joulupöydässä nauttinut seniori on minun veikkauksissani monesti ennakkosuosikki nuorta nousevaa pelaajaa vastaan pelatessaan. Vaikka fyysistä etumatkaa ei juuri pitäisi olla eikä pallonkäsittelytaidon suhteenkaan ole epäselvyyttä, jostain syystä kokeneempi pelaaja osaa laittaa juniorille jauhot suuhun. Mitä ihmettä?

Omasta mielestäni tällaiset ottelut ovat katsojan kannalta juuri niitä hienoimpia tennismatseja. Senioripelaaja pääsee vaivoin kulmasta pois, mutta jotenkin hän onnistuu aina lyömään pallon niin, että upean puhtaasti lyövä juniori ei olekaan enää mukavuusalueellaan. Juniori lyö useita näyttäviä läpilyöntejä, mutta jostain syystä virheitä tulee winnereitä enemmän.

***

Kai se on myönnettävä, että tennis on peli sanan kaikessa merkityksessään. Palloa voi treeneissä ja lämmittelyssä lyödä kuinka nätisti tahansa, mutta lopulta pelin kuitenkin voittaa se, joka saa tökittyä pallon useammin kenttään. Ja usein tuon osaa paremmin juurikin se kokeneempi pelaaja.

Seniori osaa käyttää alakierrettä ja vaihdella lyöntiensä pituutta ja suuntaa, monesti myös liikkuen itsekin luontevasti eteenpäin. Tiukassa tilanteessa ei tarvitse hakea eurosport-ratkaisua, vaan pallon kenttään lyöminen vie pitkälle. Lyöntivalinnat ovat harkittuja ja tulevat selkärangasta. Syöttösuunnat ja taktiikka on mietitty eikä palloa vain aloiteta mihin sattuu.

Pelaamisen taidon oppimiseen lienee lopulta vain yksi ratkaisu: pelata enemmän ja tulla siten kokeneemmaksi. Lyöntien hiominen ja tiukat liikkumis- ja koppatreenit vievät melko pitkälle, mutta loppujen lopuksi tärkeintä on se, että osaa käyttää osaamiaan lyöntejä ja ominaisuuksia. Tässäpä taas yksi syy kisata enemmän ja pelata lisää treenimatseja!

Kirjoittaja on entinen tennisammattilainen ja nykyinen Suomen Tennisliiton hallituksen jäsen. Kuva: Heidi Koivunen/Tennisliitto

 

Kultaisen pallon saanut Paavo Sivonen: Olen viimeisiä dinosauruksia

Kultaisen pallon luovuttuvat Paavo Sivoselle STL:n kilpailupäällikkö Raisa Törnroos-Heinonen ja Joensuun SM-kisojen ylituomari Seppo Nurmi. Kuva: Iina Airio/STL

Suomen Tennisliitto muisti sen hallituksessa ja Huipputennisvaliokunnassa vaikuttanutta Karjalan Tenniksen Paavo Sivosta STL:n Kultaisella pallolla numero 23. Sivonen vastaanotti tunnustuksen hieman hämillään Joensuun SM-kisojen päätöspäivänä.

- Iso yllätyshän tuo oli. Aiemmin olen tuntenut vain keltaiset pallot, Sivonen myhäili tyytyväisenä.

Hän päätti hallitustyöskentelyn STL:ssä tähän vuoteen, sillä matkustelu kokoukseen kävi voimille. Tennisvalmentaja ja KarTen kantava voima tekee nimittäin kaiken muun lisäksi vaativaa päivätyötä.

- Olen tällaisia viimeisiä dinosauruksia, jotka valmentavat liikunnanopettajan työn ohessa. Yleensä olen koululla kahdeksasta kahteen tai kolmeen, ja sen jälkeen vedän hallilla kahdesta kolmeen tuntia iltaisin, Sivonen kertoo.

Pidetty ja arvostettu tennisvaikuttaja kiittelee työskentelevänsä erinomaisessa ympäristössä. Matkaa koululta pari vuotta vanhalle Mehtimäen Tennishallille on vain muutama minuutti.

- Olen vähän houkutellut omia oppilaitakin tennistunneille. Meillä on kyllä mukavasti junioreita harrastajapuolella, mutta kilpapuolelle on vaikeampaa sitouttaa pelaajia. Perusharrastaminen ei ole meillä kallista, mutta täältä on pitkä matka kilpailemaan. Se syö rahaa, ja voi tietyllä tavalla estää lahjakkuuksien löytymisen, Sivonen pohtii.

Yhtenä vaihtoehtona tenniksen hinnoittelussa hän pitää omaehtoisen harjoittelun lisäämistä.

- Kustannukset tulisivat alas, ja pelaajille tekisi hyvää ottaa vastuuta harjoittelustaan. Kaikkiaan kannatan monipuolisen liikunnan lisäämistä. Olen toiminut 25 vuotta opettajana, ja siinä ajassa on tapahtunut valtava muutos. Vääjäämätön tosiasia on, että perustaidot, kuten pallon heittäminen, juokseminen ja hyppiminen, ovat nyt lapsilla entistä heikommassa kunnossa.

- Arkinen liikunta ja kaikki pallopelit kehittävät tenniksen taitoja. Tutkimuksetkin sen osoittavat, että monipuolisesti liikkuneet pärjäävät parhaiten, Sivonen muistuttaa.

Hän on itse käynyt läpi kaikki Joensuun palloilulajit; jääkiekko, koripallo ja jääpallo ovat tulleet tutuiksi. Tennikseen Sivonen tutustui 12-vuotiaana.

- Isäni kuoli tuolloin ja elämääni tuli tyhjiö. Tuttu perhe vei minut tenniskentälle, ja joku siinä kolahti heti. Valmentajasta sain ikään kuin isähahmon. Vähitellen pääsin ottamaan muita lajissa kiinni.

 

Nyt Paavo Sivonen tuntee keltaisten pallojen lisäksi myös kultaiset pallot. Kuva: Iina Airio/STL

Huipputennisvaliokunnan Sivonen uskoo jättävänsä hyvään tilanteeseen.

- STL:n kolmen vuoden jatkosopimus Jarkko Nieminen Tennis Academyn kanssa antaa valmentajille mahdollisuuden tehdä pitkäjänteistä työtä maajoukkueurheilijoiden kanssa. Akatemioihin keskittäminen on monissa muissakin lajeissa se tapa, jolla mennään eteenpäin. Nyt luodusta B-maajoukkueesta voi nousta haastamaan muita. Annetaan nyt yhteistyölle rauha ja mahdollisuus onnistua, Sivonen sanoo.

SM-kisaurakan päätteeksi aina ystävällisiä kartelaisiakin saattaa uuvuttaa. Sosiaalista työtä niin koululla kuin hallillakin tekevä Sivonen taitaa hakeutua ainakin hetkeksi mökin hiljaisuuteen.

- Luonnossa samoilu, kalastus ja metsätyöt ovat minun rentoutumismuotoni. Niin ja rakentaminen itse kaadetuista ja kuorituista puista. Mökillä on mukava rauhoittua, Sivonen sanoo.

ATP-finaali huipensi STL:n yhteistyökumppanien vuoden

Tennisliitto vei yhteiskumppaninsa kauden 2015 päätteeksi Lontoon ATP-maailmankiertueen finaaliturnaukseen.

Suomen Tennisliiton yhteistyökumppaneilleen tarjoamista eduista merkittävimpiä ovat ehdottomasti verkostoituminen ja pääsy maailman hohdokkaimpien urheilutapahtumien pariin esimerkiksi asiakastilaisuuksia ajatellen.

Marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna partnereille tarjoutui mainio mahdollisuus kokoontua yhteen, kun liitto järjesti matkan Lontoon 02-areenalle seuraamaan ATP World Tourin finaaliturnausta ja maailman kahdeksan parhaan tennispelaajan välienselvittelyä.

Perjantaina läsnäolijat pääsivät aistimaan tennistunnelmaa parhaimmillaan, kun isäntämaan Andy Murray kohtasi Stanislas Wawrinkan ja lauantaina olivat vuorossa huippujännittävät semifinaalit, joissa ihasteltiin muun muassa Novak Djokovicin ja Rafael Nadalin otteita.

Tenniksen seuraamisen lomassa osallistujille jäi hyvin aikaa toisiinsa tutustumiseen ja kontaktien luomiseen muiden mukana olleiden tukijoiden kanssa.

Matkalla mukana oli SGN-Group Oy:n toimitusjohtaja Sam Nieminen, joka on perheyrityksensä kanssa ollut Tennisliiton tyytyväinen kumppani jo viiden vuoden ajan.

- Yhteistyö on tarjonnut verkostoitumista ja mahdollisuuden järjestää yhteisiä liikuntaan liittyviä tapahtumia tai viedä asiakkaita esimerkiksi Wimbledoniin tai Davis Cupiin. Tässä yhdistyvät business ja omat intressit, tennismiehenä tunnettu Nieminen kertoi tyytyväisenä.

Yhteistyölle aitoa vastinetta

Kiitosta liikeni liiton suuntaan nykyaikaisen yhteistyösuhteen ylläpidosta ja kehittämisestä. Kivikautisen urheilusponsoroinnin sijaan modernissa kumppanuudessa molemmat osapuolet ovat päässeet nauttimaan yhteistyön hedelmistä.

- Kaikki on toiminut hyvin. Tennisliiton johto on ymmärtänyt yhteistyökumppanuuksien merkityksen ja huolehtinut niistä hyvin sekä kehittänyt yhteistoimintaa. Minulle on jäänyt tunne, että asiat etenevät ja yhteistyölle on saanut aitoa vastinetta, Nieminen lisäsi.

Tennisliiton toimitusjohtaja Teemu Purhon mukaan toiminta kumppaneiden kanssa on ollut monimuotoista, sillä jokainen yhteistyötaho kohdataan yksilöllisten tarpeiden mukaan.

- Tennisliiton yhteistyökumppanuuksissa partnerille tarjotaan asiakas- ja henkilöstötapahtumia tenniksen parissa, yhteisiä verkostoitumistapahtumia, kokemuksia ja elämyksiä tenniksen ympärillä sekä näkyvyyttä tennistapahtumien parissa. Jokainen kumppanuus räätälöidään tapauskohtaisesti palvelemaan yhteistyökumppanin tarpeita, Purho selvitti.

Post on Facebook by Suomen Tennisliitto ry

Ihan uskomaton pelaaja, tämä tuore Suomen mestari Lauri Kiiski!

Näistä Novak Djokovic saa energiaa

Tennistähdistä muodinluojiksi, osa 2: Fred Perry

Lacoste, Fred Perry ja Björn Borg. Nuoremmalle sukupolvelle nimet tuovat mielleyhtymän muotimaailmasta, mutta kannuksensa jokainen on luonut tenniksen komeimmilla kentillä. Lue kolmiosainen juttu legendoista, joiden perintö elää nyt vaatebisneksessä.

Fred Perry

Frederick John Perry eli tuttavallisemmin Fred oli Iso-Britannian viimeisin Wimbledon-voittaja aina vuoteen 2013, jolloin skotti Andy Murray mursi brittejä lähes 80 vuotta kiusanneen kirouksen.

Perry oli oman aikansa suuri kansansuosikki voitettuaan Wimledonin kolme kertaa peräkkäin vuosina 1934-1936. Hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka saavutti urallaan Career Grand Slamin, kun hän voitti Ranskan avoimet vuonna 1935. Perry on edelleen ainoa britti, joka tähän saavutukseen on pystynyt.

1940-luvulla itävaltalainen jalkapalloilija Tibby Wegner lähestyi Perryä uuden keksintönsä johdosta. Hän oli kehitellyt rannenauhan, jonka tarkoitus oli helpottaa hikoilua. Brittimies lisäsi ideaan muutamia muutoksia, ja näin syntyi ensimmäinen hikinauha, joka loi taloudellisen perustuksen tulevalle menestykselle.

Seuraavaksi kaksikko ryhtyi kehittelemään urheilupaitaa, joka mukailisi René Lacosten maineeseen nousseita krokotiilipaitoja. Valkoiset Fred Perry -puuvillapikeet julkaistiin Wimbledonissa vuonna 1952 ja ne vietiin kirjaimellisesti käsistä.

Värikirjoa lisättiin myöhemmin, ja 1960-1970-luvuilla Perrystä tuli suosittu vaatemerkki nuorison keskuudessa. Logoksi otetttiin klassinen laakerinlehtiseppele, joka juontaa juurensa Wimbledonin alkuperäiseen tunnusmerkkiin. Alunperin innokkaana piipun polttajana tunnettu Perry ehdotti logoksi piippua, mutta Wegner onnistui lopulta taivuttelemaan tennistaiturin hieman universaalimpaan ratkaisuun.

Tänä päivänä Fred Perry on maailmanlaajuisesti arvostettu vaatebrändi, joka huokuu urbaania laatua. Nykyään japanilaisomistuksessa oleva yritys pyörittää noin sadan miljoonan punnan liikevaihtoa (n. 140 miljoonaa euroa).

 

Videoklippi: British Pathé

 

Sari ja Micce Mika Hedmanin tenniskoulussa - lyöntien kertaus

Sari Multala ja Mikaela Ingberg Mika Hedmanin tenniskoulussa. Tässä jaksossa kerrataan kaikki opitut lyönnit tehokkaalla treenillä.

https://youtube.com/watch?v=nqyE-91WAps

Henkan kulma: Alueellista toimintaa seurojen ehdoilla

Tennisliitto käynnisti vuoden 2015 alusta aluekoordinaattoritoiminnan. Maa on jaettu kuuteen alueeseen, jotka ovat pääkaupunkiseutu, Kaakkois-Suomi, Varsinais-Suomi, Häme ja Keski-Suomi, Länsi-Suomi sekä Pohjois- ja Itä-Suomi. Pääkaupunkiseutua ja Varsinais-Suomea lukuun ottamatta kullakin alueella on oma alueellinen koordinaattoriseuransa, jonka vastuulla ovat seuraavat tehtävät:

  • alueen seurayhteistyö (seuratapaamiset ja säännöllinen seurojen välinen yhteydenpito)
  • valmentajakoulutusten alueellinen koordinointi (starttikoulutus, 1-taso ja alueelliset jatkokoulutukset)
  • kilpailutoiminnan alueellinen koordinointi (kilpailukalenteri ja kilpailutoiminnan koulutukset)
  • alueellisen leiritoiminnan koordinointi
  • Street Tennis -kiertueen alueellinen koordinointi

Toiminnan tavoitteena on ollut alueellisen yhteistyön lisääminen, paikallisten ja alueellisten erityispiirteiden huomioiminen sekä edellä listattujen toimintojen parempi organisointi. Tennisliitto on resursoinut kullekin alueelle noin 1,5-2 työpäivää kuukaudessa sekä 1 500 euroa kehitysrahaa. Panostus on sen suuruinen, että sillä ei kaikkia asioita ratkaista, mutta on kuitenkin voitu tuoda merkittävä lisäarvo alueen seuratoiminnalle.

***

Tennisliitto on ennenkin organisoinut alueellista toimintaa, mutta viime vuosien aikana se oli hiipunut. Kokemukset aikaisemmasta toimintamallista eivät olleet pelkästään hyviä ja sen vuoksi suhtautuminen toiminnan uudelleen käynnistämisestä herätti myös skeptisiä kannanottoja. Toive tuli kuitenkin seuroilta ja sen vuoksi sitä lähdettiin toteuttamaan. Uutta mallia on nyt käytetty noin vuosi ja onkin sopiva aika analysoida onnistumisia ja kehityskohteita.

Tärkeimpänä onnistumisena pidän alueellisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen lisääntymistä. Yksittäisenä konkreettisena asiana ovat 1-tason valmentajakoulutukset, joita toteutui aiempaa enemmän. Street Tennis -kiertueen organisointi ja osalla alueista leiritoiminta ovat myös onnistuneet hyvin. Haasteina ovat olleet toiminnasta viestiminen sekä se, että kaikkia seuroja ei ole tavoitettu. Ensimmäisen vuoden kokemuksista kuitenkin otetaan oppia ja vuodesta 2016 saadaan varmasti vielä enemmän irti.

***

Mielestäni siinä, että kaikkia resursseja ei keskitetä Helsinkiin vaan jalkautetaan alueille, on useita hyviä puolia. On kuitenkin huomattava, että aluetoiminta lähtee alueen seurojen omasta tarpeesta. Liitto tai aluekoordinaattori eivät voi ratkaista asioita yksin. Alueelliset erot ovat lisäksi merkittäviä. Esimerkiksi seurojen ja pelaajien määrä sekä etäisyydet vaihtelevat paljon. Sen vuoksi sama toimintamalli ei välttämättä sovi kaikille alueille. Kannustankin seuroja aktiivisuuteen ja oma-aloitteisuuteen oman alueen yhteistoiminnan kehittämisessä.

Aihe liittyy myös laajempaan keskusteluun liiton roolista ja mahdollisuuksista vaikuttaa paikallistason toimintaan. Vuodesta 2011 lähtien seuratoiminnan edistäminen on ollut Tennisliiton painopisteenä. Mielestäni olemme onnistuneet tässä tehtävässä kohtuullisen hyvin, ja aluekoordinaattorimalli on yksi hyvä lisäresurssi tähän tehtävään. Vuoden 2016 aikana liitolle luodaan uusi strategia, ja siinä yhteydessä pitää kuitenkin kriittisesti arvioida liiton tehtäviä. Rajallisilla resursseilla ei voi tehdä kaikkea. Se, mitä tehdään, kannattaa tehdä kunnolla.

Kirjoittaja on STL:n seurapalvelupäällikkö.

 

Valmentajaesittelyssä Joonas Jalkanen: "Kaikki lähtee asenteesta"

Joonas Jalkanen tutustui tennikseen vasta 14-vuotiaana. Sitten se olikin menoa. Kuva: Anni Raunio

28-vuotias valmentaja ja tennishullu Joonas Jalkanen osallistui urheilulukiossa urheiluvalmennuskurssille, josta kiinnostus valmentamista kohtaan syttyi. Nyt entinen kuopiolainen tekee hienoa työtä Espoon Tennisseuran kilpavalmennusvastaavana, eikä innostus valmentamista kohtaan ole laantunut - päin vastoin. Jalkanen keskittyy tällä hetkellä alle 14- ja 10-vuotiaiden valmentamiseen, joiden kanssa toivoo jatkavansa vielä pitkälle.

Milloin aloitit tenniksen pelaamisen?
Aloitin tenniksen aika myöhään, vasta 14-vuotiaana. Pelasin jalkapalloa aina siihen asti. Silloinen koulukaverini ja nykyinen ETS:n valmentaja Heikki Riikonen kysyi, lähtisinkö kokeilemaan tennistä. Sinä kesänä pelasimmekin paljon ja innostuin kovasti. Jalkapallo jäi, ja sen jälkeen on menty aika lujaa tenniksen parissa. Pelasin alussa paljon ilman valmentajaa ja pyrin kehittämään itse pelaajataitojani. Koen, että sen kautta on syntynyt myös hyvä valmennussilmä.

Milloin aloitit valmentamisen?
Ensimmäiset tennistunnit vedin 17-vuotiaana ja 21-vuotiaasta lähtien tein valmennusta kesätyönä. 2012 syksystä saakka olen ollut päätoiminen valmentaja.

Miten olet päätynyt tennisvalmentajaksi?
Olen aina ollut kiinnostunut urheilemisesta ja työskentelemisestä liikunta-alalla ja urheilun parissa. Pidin tenniksestä erittäin paljon ja valmennus kiehtoi, ja kiehtoo edelleen. Halusin päästä auttamaan muita ja tutkimaan lajia vielä syvemmin. Viimeisinä opiskeluvuosinani Yhdysvalloissa alkoi hahmottumaan, että bisnesmaailma ei ole minua varten, ja päätin että alan valmentamaan heti kun pääsen suomeen. Nyt ainakin maistuu hyvälle.

Valmennusfilosofiasi?
Keskityn yksilölliseen valmentamiseen ja koen, että yksilö pitää ottaa aina huomioon. Totta kai myös motivaatio ja viihtyminen kentällä sekä kilpailuhenkisyys hyvällä tavalla ovat tärkeitä.
Ennen kaikkea toivon valmennettaviltani hyvää asennetta harjoitteluun ja muuhunkin elämään. Motivaatio, yksilöllisyys, asenne – näiden kolmen asian luoma kokonaisuus on olennaista.

Minkälainen valmentaja olet?
Olen pääasiallisesti rauhallinen, mutta kuitenkin melko vaativa. Koetan pitää pelaajaa keskiössä, en huuda, ellei harjoitus sitä vaadi, ja kerron, mitä tehdään. Kyselen usein, miltä pelaajasta tuntuu. Vaadin itseltänikin melko paljon.

Miten olet pyrkinyt kehittämään itseäsi valmentajana?
Keskustelen paljon kollegoiden kanssa ja käyn koulutuksissa. Nyt olen huippuvalmennuskoulutuksessa, joka on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen koulutus, niin kuin myös muutkin koulutukset ja seminaarit. Tiiviin porukan kanssa on saanut keskustella asioista ja jakaa mielipiteitä heidän kanssaan. Koulutuksista on ollut todella paljon hyötyä ja ne ovat tuoneet myös motivaatiota lisää. Totta kai seuraan tennistä paljon, myös ammattilaistennistä, ja mietiskelen asioita aika paljon. Pyrin myös etsimään koko ajan uutta tietoa, vahvistaa vanhaa, tehdä lisää töitä ja hankkia kokemusta.

Parasta tennisvalmentajana?
Monipuolisuus. Tennisvalmennus on myös yllättävän haastavaa, sillä tässä joutuu työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa. Se kiehtoo ja joskus saattaa myös ärsyttää. Tämä ei ole mitään yksinkertaista hommaa. On myös hienoa nähdä, kun pelaajat nauttivat tenniksestä ja oppivat uusia asioita. Sellaiset asiat tekevät valmentamisesta hienoa ja hauskaa.

Suosikkipelaajasi, miksi?
Rafael Nadal
. Mielestäni hänen asenteensa tennistä kohtaan on niin hyvä kuin vaan voi olla.

Joonaksen nopeat valinnat:

Andre Agassi-Pete Sampras

Massakenttä-Kovapohjainen kenttä

Hyökkäys-Puolustus

Nelinpeli-Kaksinpeli

Verkkopeli-Jälkipeli

Penkkipunnerrus-Kyykky

Kämmenlyönti-Rystylyönti

Roger Federer-Novak Djokovic

Wilson-Head

 

 

 

 

Tennislehti ennustaa: Kausi 2016 kristallipallossa

Uusi tennisvuosi alkaa alle kahden viikon päästä. Tennislehti katsoo kristallipallon kautta, tuleeko vuoden 2016 aikana muutoksia vai ei. Rion olympialaiset tuo suuren vaikutuksen vuoden kuvaan.

Novak Djokovic – kaikki kotiin vai fokus?

On vaikeaa toistaa Djokovicin päättyneen kauden tekoja; kolme Grand Slamia neljästä ja ennätyksellinen määrä Masters-voittoja. Djokovic täyttää ensi vuonna 29 vuotta. Jossain kohtaa myös hänen tahtinsa hiipuu. Voi miltei sanoa, että vuosi 2016 on viimeinen, jota hän edes voisi jaksaa dominoida vanhaan malliin.

Vuoden mielenkiintoinen kysymys on, mitä Djokovic ylipäänsä haluaa? Häneltä puuttuu Ranskan avointen voitto ja olympiakulta, ja on olympiavuosi. Ei näiden mestaruuksien metsästäminen estä esimerkiksi panostusta puoli vuotta aiemmin pelattavissa Australian avoimissa, mutta keväällä ja kesällä ei välttämättä nähdä tämän vuoden dominointia.

Tuntuu mahdottomalta, että Djokovic voittaisi kesä-syyskuussa kolmella mantereella Ranskan avoimet, Wimbledonin, olympiakullan ja US Openin. Jopa hänen on pakko priorisoida. Edelleen suosikki olemaan vuoden lopun ykkönen, mutta kaksi kisaa nousee nyt ylitse muiden. Ja niin vahvaa massapelaaminen on viime vuosina ollut, että voisi povata hänen nyt vihdoin voittavan Ranskassa.

Kuva: All Over Press

Serena Williams – mitä pettymyksen jälkeen?

Kuten tiedettyä, Williamsilla otti lujille, kun hän menetti US Openin välierätappiossa mahdollisuuden Grand Slamin tekemiseen. Loppuvuoden hän oli pelaamatta, sekä henkisten syiden että pikkuvammojen takia. Williams vei kauden kolmessa ensimmäisessä Grand Slamissa kisat voittaessaan yhteensä yhdeksän kolme-eräistä ottelua. Edes hän ei mene joka vuosi näin ahtaista raoista voittoon.

Williams tuskin romahtaa koskaan niin kauan kuin pelaa, mutta ensi vuonna ikää tulee 35 vuotta. Fyysisesti vaaditaan yhä enemmän. Hän on jo olympiavoittaja, joten Rion vuodessa ei ole sen erityisempää taakkaa. Toki hänkin joutuu priorisoimaan ja joutuu lujille. Ehkä tällä kertaa on luvassa yhden tai kahden Grand Slamin vuosi ja taistelua olympiavoitosta.

Halep ja Muguruza – raskas vuosi, uusia voittajia?

Olympiavuosi aiheuttaa huipuille joissain kohdin yllättäviä tappioita. Grand Slameista potentiaalisimmin Wimbledon ja US Open osuvat Rion olympialaisten kannalta hankaliin ajankohtiin ennen ja jälkeen olympialaisten. Etenkin naisten sarjassa maailmanlistan kakkonen Simona Halep ja kolmonen Garbine Muguruza ovat otollisessa asemassa voittamaan ensimmäisen Grand Slaminsa. Kumpikin on jo hävinnyt yhden arvofinaalin. Molemmat ovat voimakkaita lyöjiä ja vahvoja yleispelaajia ilman heikkouksia. Heillä olisi mahdollisuudet ilman toisten antamaa tasoitustakin, mutta etenkin olympiavuosi nostaa osakkeita. Hyvin syöttävän ja kovaa lyövän Muguruzan Wimbledon-voitto on tässä kohtaa uusista voitoista ehkä kaikkein mahdollisin.

Roger Federer vieraili marraskuun alussa Helsingissä Final Nightissa. Kuva: Vesa Koivunen/Tennisliitto

Federer, Nadal, Murray – minne menee vanha valta?

Roger Federer ei suunnittele lopettavansa vielä ensi vuoteenkaan. Hänellä on allaan loistava kausi. Hyökkäävä peli on pitänyt 34-vuotiaanakin top 3:ssa. Nyt Federerin yllä on kysymysmerkkejä. Stefan Edberg toi valmentajana vielä viimeisen kipinän verkkopelin kautta. Edberg ei jatka, onko Federerillä enää taskussaan uusia juttuja? Ei hän ikinä tule romahtamaan, mutta ehkä ei enää top 3:akaan.

Rafael Nadal paransi syksyllä surkean vuoden saldoaan ja alkoi olla fyysisesti taas oma itsensä. Lama on kuitenkin ollut niin syvä, että vaikea on enää nähdä häntäkään voittamassa suurkisoja. Jopa Ranskan avoimissa voi tehdä tiukkaa, Djokovic ja moni muu ovat vieneet viime aikoina massalla.

Andy Murray johdatti Ison-Britannian kauden päätteeksi Davis Cup -voittoon. Paitsi että tuli suuri titteli, tuli myös hyvä sysäys kohti vielä uusia henkilökohtaisia voittoja. Murray on lähellä palata Grand Slam -voittajaksi sitten vuoden 2013, vaikka Australian avoimet jäisikin väliin esikoisen syntymän takia. Hänen on kuitenkin pakko saada palautettua peliinsä aggressiivisuutta kovia pelaajia vastaan. Pelkkä fysiikka ja varmuus riittävät paria pelaajaa lukuun ottamatta kaikkia vastaan.

Kova kärki – vihdoin läpimurtoja?

Miesten tenniksessä uusien pelaajien on ollut vaikeaa nousta suurvoittajiksi tai kärkisijoille. Suunnilleen 25-vuotiaat, kuten Grigor Dimitrov ja Milos Raonic, eivät ehkä nousekaan juuri nähtyä kovemmiksi. Katse on nyt jo nuoremmissa. 2016 Bernard Tomic, Dominic Thiem ja Jiri Vesely saattavat tehdä rajua nousua. Tomicin vuoden suunta nähdään heti tammikuussa. Menestys kotikisoissa Australiassa antaisi potkua. Thiem voi olla massakauden suuri läpimurtaja, ja pitkän Veselyn vasuripeli voisi viedä suuriin tekoihin esimerkiksi Wimbledonissa. Thiemillä voi olla jopa ainesta kamppailla Masters-voitoista ja Ranskan avointen huippusijoituksista.

Kirja: Maailman tunnetuin serbi

Chris Bowers: The Sporting Statesman Novak Djokovic and the Rise of Serbia. Revised & updated edition. John Blake Publishing. London 2015. 316 s. ISBN 978-1-78418-373-8


Heinäkuussa 2011 ensimmäisen kerran ATP-rankingykköseksi nousseesta Novak Djokovicista on julkaistu iso määrä artikkeleita, mutta vasta viime vuonna saatiin ensimmäinen englanninkielinen kirja, Chris Bowersin kirjoittama The Sporting Statesman Novak Djokovic and The Rise of Serbia.
Tämän vuoden keväällä kovakantisesta kirjasta julkaistiin pokkari, jossa julkaisun tietoja oli päivitetty. Kovakantisen kirja kansikuva, jossa Djokovic karjuu hänelle tyypillisesti kita auki, oli vaihdettu pokkarissa kuvaan, jossa ilme on lempeämpi, mutta nyrkki kuitenkin pystyssä.
Brittijournalisti Bowersin kirja kertoo paitsi Djokovicin tarinan, mutta myös siitä, miten hän on maailmalla noussut urheilumenestyksensä ansiosta nuoren Serbian valtion keulakuvaksi. Bowers, joka on kirjoittanut mm. brittipoliitikko Nick Cleggin elämäkerran, luotaa kirjassa laajasti Balkanin sotaa, Serbian syntyä ja uuden valtion myöhempää kehitystä mielenkiintoisesti.
Lukijan, joka ottaa kirjan käsiinsä tennis mielessään, ei tarvitse hermostua: kirja on Djokovicista, hänen lapsuudestaan, ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet hän tennisuraansa sekä hänen jatkuvasta työstään itsensä kehittämiseksi.
On innostavaa lukea, mikä tekee pelaajasta lajinsa ehdottoman huipun. Mikä on lahjakkuuden, intohimon, valmentajien, kovan työn, jopa onnen osuus? Djokovic, miestenniksen ehdoton kärki viime vuodet, hakee jatkuvasti parannusta niin fyysisiin kuin henkisiin ominaisuuksiinsa. Djokovicille eivät saavutetut menestykset riitä, vaan piiskaavat häntä eteenpäin.
Huippukirja – sujuvasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu.

 

Post on Facebook by Suomen Tennisliitto ry

Onnittelut kaikille mitalisteille ja kiitokset järjestäjäseura KarTelle! Joensuun SM-kilpailuissa nähtiin kovatasoista ja nautinnollista tennistä.
SM-kisat TaTSin Lauri Kiisken ja Milka-Emilia Pasasen juhlaa tennis.fi

Tampereen Tennisseuraa edustava Milka-Emilia Pasanen oli Joensuun SM-loppuottelussa ylivoimainen seuratoveriaan Tanja Tuomea vastaan. 18-vuotias Pasanen tykitti lopputulokseksi lukemat 6-1, 6-1. - Pääsin painostamaan hyvin ja rystyni oli aika…

Tapio Nurminen: "Monipuolinen liikunta ei tennikseltä pois"

Tapio Nurminen osallistui Joensuun SM-kilpailuissa kaksinpeliin. Kuva: Iina Airio/Tennisliitto

Tapio Nurminen nojailee Joensuun Mehtimäen Tennishallilla kaiteeseen ja seuraa puolella silmällä SM-puolivälierää. Entinen ammattilainen teki kolmen vuoden tauon jälkeen paluun SM-kilpailuihin, ja hän ehti edustaa HVS:ää myös Tennisliigassa itsenäisyyspäivänä.

Vaikka tie nousi tällä kertaa pystyyn jo ensimmäisellä kierroksella, on harmitusta turha etsiä konkarin kasvoilta.

- Hyvä vain, että nuoremmat pärjäävät. KarTe:n Paavo (Paavo Sivonen) ja Jaska (Jaakko Immonen) houkuttelivat minut mukaan, ja hauskaahan tämä on ollut olla vanhoilla kotikulmilla tapaamassa tuttuja, Joensuussa urheilulukiota käynyt Nurminen sanoo.

Hänen katseensa kiertää uutuutta hohtavaa hallia ja siellä pelaavia nuoria lupauksia. Jonain päivänä joku heistä saattaa nousta ammattilaiseksi, ehkä jopa yhtä korkealle kuin Nurminen.

Puumailalla ja puulattialla

Nurmisen ATP 212 -rankingiin yltänyt tennisura alkoi Imatralla. Pieni Tapio mätki palloa talvisin koulun puulattialla, sillä halleja ei tuolloin kotikaupungissa ollut. Kesäisin hän hioi tekniikkaansa puumailalla kaupungin ulkokentällä. Liikunnanopettajaäiti ja valmentajana toiminut isä ohjasivat nuorta lupausta parhaansa mukaan. 

12-vuotiaana etevä pelaaja alkoi harjoitella Lappeenrannassa, jonka halliin vanhemmat kuljettivat poikaansa useana päivänä viikossa. Vaikka isä lopetti valmennuksen, oli hän tukena ja autokuskina kilpailuissa ympäri Suomen. Ja niitähän riitti: pelkästään yläasteen kolmen vuoden aikana kisareissuja oli 93:na viikonloppuna. 

- On nykyajan junioreilla aika lailla eri olosuhteet. Toisaalta lähtökohtani osoittaa, että pieni kärsivällisyys on paikallaan. Ei kaikkea ole pakko saada heti, Nurminen sanoo.

Hänen mielestään edes lajivalintaa ei kannata tehdä varhain.

- Se, että harrastaa mahdollisimman monipuolisesti liikuntaa, ei tosiaan ole tennikseltä pois. Ehkä 15-16-vuotiaana kannattaa keskittyä yhteen lajiin, mutta ei sitä ennen. Eikä maailmaa kannata 12-vuotiaana kierrellä 20 viikkoa vuodessa. Parempi antaa taitojen ja pelin kehittyä rauhassa.

- Suomen kansallinen taso on noussut ilahduttavasti. Täällä on paljon 17-20-vuotiaita pelaajia, jotka saavat toisistaan äärimmäisen hyvän haasteen kilpailuissa. Tulee tasaisia, hyviä pelejä, Nurminen pohtii.

Hän lisää joukon jatkoksi virnistäen yhden nimen.

- Ja sitten on Kiisken Late, joka pistää vieläkin nuoria poikia nippuun. Viimeisimmän SM-kultani voitimme yhdessä nelinpelissä vuonna 2012.

Kaikkiaan Nurminen voitti vuosien aikana kolme kaksinpelin SM-kultaa ulkokentillä ja kaksi sisällä.

Grand Slam -karsinnoista parhaat muistot

Nurminen pyörittää nykyään Taivallahden tennishallia Helsingissä. Vuorot ovat täynnä, mikä puhuu samaa kieltä kuin Nurmisen havainnot kentällä: harrastetennis elää vireää kautta Suomessa.

- Nykyään tunnen kilpatennistä paremmin seuratoiminnan kentän, halliyhtiömallit ja harrastepelaamisen. Ammattilaistennistä seuraan aika vähän.

- Valmentajana olen tyytyväinen nykyhetkeen, mutta ehkä jos elämäntilanne sallii ja sopiva ammattilaispelaaja löytyy, niin voisin harkita huippuvalmennustakin. Matkustamista en kyllä kaipaa nyt yhtään, Nurminen sanoo.

Hän kiersi ammmattilaisena maailmaa ristiin rastiin. Parhaimmat muistot löytyvät Ranskan avointen ja US Openin karsinnoista.

- Nyt harmittelen, etten lähtenyt kokeilemaan Australian avointen ja Wimbledonin karsintoihin. Päätin tuolloin pelata muita kilpailuita, joissa oli paremmat menestymismahdollisuudet. Kaikkiaan olen kiitollinen, että sain kokea ammattilaisena, mihin rahkeeni riittävät. Olisi minulla ollut ehkä vielä hyviä pelivuosia jäljellä, mutta olisivatko tulokset siitä parantuneet?

"En viitsi lähteä leikkimään"

Nurminen on hivenen huolestunut siitä, että ammattilaisena kiertäviä suomalaisia on nyt vain muutama. Liian moni on joutunut lopettamaan vammojen vuoksi nuorena.

- Tennisammattilaisen työ on kovaa eikä nopeita läpimurtoja nykyään juuri nähdä. Jos etenet Grand Slamien pääsarjoihin, tienaat vuositasolla enemmän kuin kulutat. Näitä pelaajia on naisissa ja miehissä yhteensä vain 350-360. Matkustelu syö todella paljon varoja, joten omia yhteistyökumppaneita tarvitaan, Nurminen muistuttaa.

Entä houkuttavatko seniorien MM-kisat entistä kilpapelaajaa?

- Oma kilpailuviettini alkaa olla aika käytetty, enkä viitsisi lähteä isoon tennistapahtumaan leikkimään. Jos osallistun, haluan valmistautua kunnolla.

Raisan roti: Muutoksia kilpailumääräyksiin 1.1.2016

Tennis Europen konferenssissa marraskuussa kuultiin monia Euroopan maita alle 12-vuotiaiden kilpailutoiminnasta. Vahva viesti oli, että he käyttävät kansallisessa valmennus- ja kilpailutoiminnassaan aktiivisesti Tennis10-ohjelmaa. Pelaajat harjoittelevat ja kilpailevat ikätasonsa mukaisesti oikeilla välineillä ja palloilla (iän mukaisesti punaiset, oranssit tai vihreäpistepallot). Maat olivat tähän hyvin sitoutuneita. Tulokset ohjelman noudattamisessa ovat olleet erittäin hyviä.
Valitettavasti emme ole Suomessa kaikilla Tennis10-ohjelman tasoilla huippumaiden vauhdissa. Oikeiden välineiden käyttö valmennuksessa menee onneksi koko ajan eteenpäin ja muitakin merkittäviä toimenpiteitä tehdään. Tennisliitossa käynnistyy tammikuun alussa U10-kehitysohjelma pilottiseurojen kanssa ja kilpailumääräysten mukaisesti 9-vuotiaiden luokat pelataan midikokoisella kentällä ja oranssilla pallolla.
Muutamat kilpailunjärjestäjät ovat nyt loppuvuonna ilmoittaneet kilpailukutsussa, että 9v-luokka pelataan koko kentällä ja vihreäpistepallolla. 1.1.2106 alkaen näin ei voi enää toimia. Toivomme, että tämä ei aiheuta 9v-luokkien vähenemistä, vaan että kilpailunjärjestäjät näkevät näidenkin luokkien tarpeellisuuden ja hyödyllisyyden pelaajille.

Tässä kootusti kilpailumääräyksiin tulevat muutokset 1.1.2016 alkaen:

Kilpailumääräykset julkaistaan Ässässä vuoden vaihteessa (muutokset näkyvät määräyksissä punaisella).

Kilpailujenjohtajalla tulee olla käytynä viimeisin koulutus viiden vuoden sisään.

11-vuotias tai sitä nuorempi poika saa osallistua MC-luokkaan ja tyttö NC-luokkaan (tai ylempään luokkaan) vaikka hänen tasonsa olisi ylemmässä luokassa. (aiemmin oikeus osallistua D-luokkaan)

9-vuotiaiden luokat pelataan oranssilla pallolla ja midikokoisella kentällä.

Yleisten luokkien SM-kilpailuissa järjestäjä voi painavalla syyllä etukäteen anoa, että luokassa pelataan enemmän kuin yksi ottelu päivässä.

Finnish Junior Tennis Tourista on poistettu Masters-kilpailu.

JGP 10 -luokassa jokaisella karsinnan ensimmäisen kierroksen hävinneellä on velvollisuus osallistua jatkosarjaan.

JGP-luokan osallistumismaksu on kaikissa osakilpailuissa 35 € 2-pelissä.

JGP-finaalien aikatauluttamista suositellaan maanantaille, ja samalla toivotaan, että perjantain aloitus olisi vasta koulujen päättymisen jälkeen, mikäli se on vain mahdollista pelaajamäärien ja kenttäkapasiteetin puolesta.

Tykkimäki mini- ja miditennis tourin säännöt.

Tennisliigassa naiset pelaavat runkosarjassa kaikkia vastaan. (syksyllä 2015 voimaan tulleet säännöt)

Myös ulkokauden sarjatenniksessä vanhat joukkueet ovat automaattisesti mukana sarjassa.

Sisäkauden sarjatenniksen pelikausi alkaa 15.9.

Ulkokaudella SM-liigacupissa miesten otteluissa käytetään kuutta palloa jokaisessa ottelussa.

Sarjatenniksen nousukarsinnoissa voidaan nousukarsinnasta poisjäävän joukkueen tilalle nostaa alkulohkossa toiseksi sijoittunut joukkue, mikäli vetäytyminen tapahtuu vähintään kolme vuorokautta ennen sovitun ottelun alkua. Ottelu pelataan tällöin alkuperäisen joukkueen kotikentällä.

Harrasteliigan sääntöihin on lisätty sisäkausi. Sisäkausi alkaa 15.10.

Junioreiden SM-liigacupin osallistumismaksu on korkeintaan 150 €/joukkue.

Maksut 2016 (muutoksia lisenssihinnoissa, ja kilpailulupamaksuissa ei ole maksukattoa)

Kirjoittaja on STL:n kilpailupäällikkö.

 

Senioriässä Nina Saarelainen: "Kisaaminen ei enää kuolemanvakavaa"

Nina Saarelaisen, 42, kilpakumppaneissa on sekä omanikäisiä että junioreja, jotka voisivat olla hänen tyttäriään. Pelaaminen on kummassakin tapauksessa hauskaa, joskin palautuminen kestää pidempään.
- Ihanaa, kun saa lyödä kovaa, totesi ala-asteen kakkosluokkalainen Nina Kärkkäinen Helsingin Sanomien haastattelussa 34 vuotta sitten.
Nina pelasi tuolloin ensimmäistä kertaa koululaisten tennismestaruuskilpailussa, Volvo Tennis Cupissa, ja koki 6-0, 6-0 -tappion avausottelussaan, jossa vastassa oli kuudesluokkalainen tyttö.
Tenniksen Nina oli löytänyt läheltä – lapsuudenkoti oli Kotkassa tenniskenttien vieressä. Hän kävi juniorina ahkerasti kisoissa ja muutti 15-vuotiaana reippaasti yksin Tampereelle käydäkseen Sammon lukiota.
- Isä totesi, että varmasti tuut sieltä heti kohta takaisin, mutta oli väärässä, kertoo Nina.
- Ellen ollut kisoissa jossain päin Suomea, kävin kuitenkin joka viikonloppu kotona Kotkassa. Matka vei viisi tuntia suuntaansa.

Nina Saarelainen valmentaa ja kilpailee.

Terveysalan ammattilainen

Tamperetta kauemmas Nina muutti lukion jälkeen. Hanna Thorénin, Maija Suonpään ja Kati Suomisen jalanjäljissä Nina lähti Little Rockin Arkansasiin pelaamaan yliopistotennistä ja opiskelemaan psykologiaa sekä terveystiedettä. Perustutkinnon jälkeen Nina käynnisti maisteriopinnot ja valmensi yliopiston tyttöjen tennisjoukkuetta.
Maisteriopinnot jäivät kesken; Nina palasi Suomeen ja valmensi pari vuotta Espoon Tennisseurassa Laaksolahdessa. Perustettuaan perheen ja vaihdettuaan nimensä Kärkkäisestä Saarelaiseksi Nina muutti takaisin Kotkaan. Hän jäi kymmeneksi vuodeksi kotiäidiksi. Nyt Akseli on yhdeksännellä, Aapeli neljännellä ja Aino kolmannella luokalla.
Työelämään palattuaan Nina sai mielenkiintoisen nelivuotisen pestin aivoterveyden edistämisprojektissa. Nyt Nina tekee valmennushommia ja pyrkii opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

Pelaaminen on hauskaa

- Tennis – ja etenkin oma pelaaminen – on ollut kaikissa elämänvaiheissa tärkeää, kertoo Nina.
- Voisi sanoa, että se on henkireikä.
Nina Saarelainen, 42, onkin todella aktiivinen peluri. Kotkalaisseurojen lisäksi hän on edustanut ETS:aa ja TaTSia, jonka joukkueissa hän pelaa senioriliigassa sekä N30- että N40-ikäluokissa. Samaan aikaan hän on Smash-Kotkan joukkueessa naisten Norpe Tennisliigassa. Joukkueen muut pelaajat voisivat olla Ninan tyttäriä: Ella Haavisto on 13-vuotias, Venla Ahti 15-vuotias ja Linnea Koskinen 16-vuotias. Monessa liigajoukkueessa Ninan vastustajatkin ovat juniori-ikäisiä.
Nuoret ovat ottaneet Ninan mukavasti vastaan.
- Itse olin nuorena paljon ennakkoluuloisempi vanhempien pelaajien suhteen, nauraa Nina.
- Vaikka olen naisten liigan vanhin pelaaja, tykkään sitä pelata. Fysiikkani tosin on koetuksella ja otteluista palautuminen kestää, sillä nuoret lyövät koko ajan kovaa.
Siinä pienen Nina Kärkkäisen aikanaan esittämä toive saada lyödä kovaa toteutuu, joskin omaa peliään hän on vuosien varrella kehittänyt mahdollisimman monipuoliseksi.
Nina Saarelainen myöntää, että asenne kilpailemiseen muuttuu iän karttuessa.
- Kun ei suhtaudu pelaamiseen kuoleman vakavasti, pelaaminen on hauskaa, sanoo Nina.
- En itsekään osannut lapsena ottaa kisaamiseen liittyviä asioita keveästi.
Nina on päivittäin valmentajana tenniskentällä useita tunteja, mutta se ei hänen mukaansa sotke omaa kilpailuihin valmistautumista ja kisaamista.
- Kisatreenejä vedän keskimäärin kerran viikossa. Työn kautta saa pallon pysymään hallussa.
Nina pelasi ensimmäisen seniorien PM-maaottelun loka-marraskuun vaihteessa.
- Seniorien kansainväliset kisat on kiva lisä, mahdollisuuksien mukaan osallistun niihin jatkossakin, vakuuttaa Nina.


 

Tsemppiä koululaisten mestaruuskilpailuihin! #koululaistennis

 

Henri Kontinen lähettää terveisensä kaikille Koululaisten mestaruuskilpailuihin osallistuville. Jaa sinäkin kuvia ja viestejä kisoista #koululaistennis.

Julkaissut Suomen Tennisliitto ry 3. joulukuuta 2015

Koululaisten mestaruuskilpailut by Fazer järjestetään Meilahden Tenniskeskuksessa ja Talin Tenniskeskuksessa 26.-30.12. Lue lisää ja tsemppaa koulusi voittoon: http://www.hlk.fi/koululaistennis.html