Kokemus kasvatti Suomalaisesta voittajan: "En hermostu tiukoissa paikoissa"

Kuva: Smash-Tennis

Heinäkuu 2016 oli Piia Suomalaiselle lähes täydellinen. Hän aloitti sen juhlimalla Smashin riveissä SM-liigacupin mestaruutta ja jatkoi voittamalla Aamulehti Tampere Openin naisten ammattilaisturnauksen. Kuukauden viimeisellä viikolla Suomalainen pelasi vielä Savitaipaleen 10 000 dollarin ITF-kilpailun välierässä.

Tampereen loppuottelussa Suomalainen voitti Emma Laineen 0-6, 6-2, 6-3.

- Oli kyllä todella siistiä pelata Emmaa vastaan finaalissa. Olemme tosi hyviä kavereita.

Kuulemma aikaisemmin ei ole ollut kahta suomalaista loppuottelussa Tampereella, joten se oli sikälikin hieno juttu, Suomalainen iloitsee.

Ensimmäinen erä oli Laineen ilotulitusta, mutta Suomalainen kokosi itsensä komeasti.

Kokemus näkyy siinä, että en hermostu tiukoissa paikoissa. Tiesin, että voin pelata paljon paremmin ja kääntää vielä ottelun. En heittänyt hommaa läskiksi, vaan uskoin itseeni. Junnuna olisin vastaavassa tilanteessa hätääntynyt.

Laine joutui loppuottelusta magneettikuvaan ja viiden viikon sairaslomalle. Suomalainen tiesi ystävänsä kolotukset, mutta ei nähnyt niistä viitteitä loppuottelussa.

- Emmakin halusi voittoa kovasti, joten ehkä vamma ei tuntunut niin paljon pelatessa. Emma liikkui ja tsemppasi tosi hyvin, Suomalainen kiittelee.

- Kentällä sitä ei niin mieti, kuka on vastassa. Keskittyminen pysyy. Matsin jälkeen olimme taas kavereita.

Kuva: Savitaipale Ladies Open

Maailmanluokan tennistä

Suomalainen ehti levätä voittonsa jälkeen vain yhden päivän, kun oli taas aika palata kilpailemaan. Hän tunsi väsymyksen jokaisessa ottelussa, mutta halusi tavoitella voittoa täysillä myös toisessa kotimaisessa ammattilaiskilpailussa.

- Ihan en ehtinyt palautua, mutta pelasin muutaman hyvän matsin. Varsinkin välierä Savitaipaleella oli tosi hyvä. Moni antoikin kiitosta, että se oli ihan maailmanluokan tennistä, Suomalainen hymyilee.

Hän huomasi heinäkuussa ilokseen, että pari vuotta vaivannut olkapääkipu on hellittänyt.

- Olen joutunut säästelemään syöttöäni, mutta nyt olen voinut syöttää normaalisti. Vaikka kipua ei ole, on hyvä pitää nyt kunnon paussi kisaamisesta.

Suomalainen viettää elokuun kotimaisemissa harjoitellen ja valmentaen. Kun tennisammattilaisen ura joskus jää, haluaa helsinkiläinen keskittyä valmennukseen.

- Valmennan Smashissä sekä junioreita että aikuisia ja vedän taktiikkakursseja. Se on kivaa vastapainoa pelaamiselle.

Valmentaminen on todella lähellä sydäntäni. Siitä, kun saa annettua vinkeillään pelaajalle ahaa-elämyksen, tulee mahtava tunne.

Syyskuussa Jenkkeihin

Erinomaisessa vireessä oleva Suomalainen jatkaa ammattilaiskilpailuita syyskuussa Yhdysvaltojen kiertueella. Ohjelmassa on sekä 10 000 että mahdollisesti myös 50 000 dollarin kilpailuita.

- Jenkeissä on lähes joka viikko tarjolla useampi kisa. Täytyy lähemmin katsoa, mihin osallistun.

Laine on nyt sivussa elokuun, mutta olisiko etevät ystävykset mahdollisuus nähdä tulevaisuudessa yhdessä nelinpeleissä?

- Miksei! Emme ole sellaista suunnitelleet, mutta tykkään nelinpelistä tosi paljon, ja Emmahan on niissä menestynytkin tosi hyvin. Olen keskittynyt kaksinpeleihin olkapääni vuoksi, mutta nyt voisin ehkä pelata taas molempia, Suomalainen miettii.

Kolumni: Kontisen taikaa Wimbledonissa

Henri Kontinen ja Heather Watson nostivat pokaalit kohti taivasta prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen taputtaessa taustalla. Kuva: Peter Van Den Berg

Vaikka arvostuksen puolesta nelinpeli on sekanelinpeliä selvästi korkeammalla, tullaan Wimbledonin tennisturnaus 2016 Suomessa aina muistamaan Henri Kontisen voitosta mixtissä.

Voittopokaalin nostelu yhdessä Heather Watsonin kanssa kuninkaallisessa aitiossa oli hieno kappale suomalaista tennishistoriaa.

Ranskan avoimissa Kontinen ja Watson eivät mahtuneet 32 parin kaavioon mukaan, mutta Wimbledonin 48 parin kaaviosta löytyi paikka.

Kontinen itse oli heti finaalin jälkeen oma rauhallinen itsensä.

- En ole koskaan vertaillut suorituksiani keneenkään muuhun. Tietenkin nelin- ja sekanelinpelissä ilo jaetaan toisen kanssa, mutta se mitä saavutan urallani, on minulle itselleni, Kontinen sanoi Wimbledonin lehdistökeskuksen pienessä sivuhuoneessa, kun kansainvälinen lehdistötilaisuus oli ohi.

***

Ja Kontinen saavuttikin Wimbledonissa uusia asioita urallaan. Grand slam –turnausten nelinpelissä hän ei ollut koskaan päässyt toista kierrosta pitemmälle huolimatta yhdeksästä yrityksestä. Nyt hän meni John Peersin kanssa puolivälieriin. Ja sekanelinpelissä parani vuoden takaisen Ranskan avointen semifinaalipaikka.

Kontisen ja Peersin yhteistyö toimi jo varsin mainiosti nelinpelissä. Pari hävisi lopullisille voittajille Pierre-Hugues Herbertille ja Nicolas Mahutille neljässä erässä. Rankalaiset hallitsivat enimmän osan aikaa ottelua hienokseltaan.

Miesten nelinpelissä on hyvin vaikeaa murtaa vastustajan syöttöä. Ranskalaiset onnistuivat siinä puolivälierässä kolme kertaa, suomalais-australialaiset kerran. Muutenkin ranskalaiset olivat hieman niskan päällä. He voittivat palautuspisteistä 31 prosenttia, Kontinen ja Peers 24.

Syötönpalautuspelissä Kontisella ja Peersillä onkin vielä parannettavaa. Kyse ei ole niinkään huippuluokan läpilyönneistä kuin hyvästä palautuksesta, joka laittaa vastustajan ykkösvolleyhin painetta ja mahdollisesti petaa omalle verkkomiehelle mahdollisuuden tehdä piste.

Peers hävisi ottelussa turnausvoittajia vastaan oman syöttönsä kolme kertaa, Kontinen ei kertaakaan. Toisaalta aurinkolaseja käyttävä Peers syöttää aina aurinkoon, joten se vaikeuttaa hänen syöttötyöskentelyään.

Puolivälierässä aurinko haittasi pahiten Peersiä ensimmäisessä erässä. Sen jälkeen auringon suunta kääntyi edullisemmaksi.

Kontisen hyvät syötöt paineen alla erottuivat edukseen. Esimerkiksi neljännessä erässä Kontiselle osui yksi heikko syöttövuoro, jossa hän teki kaksi kaksoisvirhettä. Hän selvitti kuitenkin kaikki neljä murtopalloa, ja jokaisen niistä suoralla pisteellä syötöstä, vaikka joutui kaksi kertaa turvautumaan kakkossyöttöönsä.

Tuollainen syöttötyöskentely on mukava tapa ottaa painetta pois volleypelistä ja kertoo siitä, että Kontinen ei miellä syöttävänsä kakkossyöttöä sanan perinteisessä, hieman puolustuksellisessa merkityksessä. Sen sijaan Kontinen käyttää toisen syöttönsä, eikä arkaile sen kanssa.

***

Seuraavaksi Kontinen ja Peers jahtaavat isossa kisassa menestystä, kun US Open alkaa elokuun lopulla. Ja ehkä Kontinen palaa New Yorkissa sekanelinpelin pariin Watsonin kanssa. Britti sitä kovasti toivoi jo Wimbledonissa.

Legendat-sarjassa Petra Thorén: "Olen taistelijatyyppi"

Petra Thorén ylsi 1992 maailmanlistalla sijalle 73. Menestykseen vei hurja taistelutahto, joka vain voimistui tiukoissa paikoissa.

Asenne. Sitkeys. Stressinsietokyky. Näillä sanoilla Petra Thorén kuvaa itseään urheilijana. Moninkertainen Suomen mestari pärjäsi upeasti maailmalla ja kipusi sadan parhaan joukkoon, koska uskoi itseensä jokaisen ottelun loppuun asti.

– Minulla on vahva henkinen kantti. Olen taistelijatyyppi, joka on parhaimmillaan tiukoissa paikoissa. Kun on pakko antaa parhaansa, pystyn tekemään sen. Se on voimavara, joka kantaa pitkälle ja jota tarvitaan myös työelämässä, Thorén naurahtaa.

Yleisurheilusta voimaa

Viestintätoimistossa partnerina nykyään vaikuttava tennislegenda aloitti pelaamisen jo kuusivuotiaana. Esimerkkiä näyttivät isä Hannu ja Hanna-sisko, joiden pelaamista hän seurasi vierestä.

Thorén kiittelee erityisesti seuraansa HLK:ta ja tietenkin Tennisliittoa, joka mahdollisti nuoren pelaajan maajoukkuematkat. Myös saamastaan valmennuksesta hän on kiitollinen.

– Lapsena minua valmensi isä, junioriaikoina Kim Krause ja ammattilaisaikana Leo Palin. Olin ahkera harjoittelija, jonka valttina oli fyysinen vahvuus. Harrastin nuorena yleisurheilua, joka antoi hyvän pohjan tennikselle. Pallosilmäni ei ehkä koskaan ollut paras mahdollinen, mutta kestävyys ja nopeus auttoivat kompensoimaan sitä.

Petra Thorén pelaa yhä kahdesta kolmeen kertaan viikossa tennistä.

Maratonpelejä jo nuorena

Petra Thorén nautti junioriaikojen kisamatkoista. Kun majoituttiin pienen kylän pikkuiseen hotelliin ja pelattiin massalla yli neljän tunnin matseja.

– Ne ovat mahtavia muistoja. Pelasimme itsemme sellaiseen kuntoon, että lopulta oli kyse vain siitä, kuka pystyy pystyssä.

Vuosien saatossa puitteet muuttuivat, kun pikkuruiset kisapaikat vaihtuivat isoiksi areenoiksi. Ranskan ja Australian avoimista mieleen on jäänyt upea tunnelma – ja tietenkin tiukat pelit.

– Voitto Barbara Pauluksesta Federation Cupissa Isossa Britanniassa 1992 oli urani makeimpia. Paulus oli tuolloin maailmanlistalla sijalla 13.

Pelasimme itsemme sellaiseen kuntoon, että lopulta oli kyse vain siitä, kuka pystyy pystyssä.

Järki ja tunne pääosassa

Petra Thorén lopetti uransa harvinaisen varhain, jo 25-vuotiaana.

Lopettamispäätöstä hän kuvaa prosessiksi, jonka pääosassa olivat järki ja tunne. Järki kehotti opiskelemaan Hankenissa, josta Thorén sai opiskelupaikan 21-vuotiaana. Tunnepuoli kertoi, että jokin oli muuttunut.

– Huomasin, että minulla ei ollut enää samaa fiilistä pelaamisessa. En nauttinut yhtä paljon tiukoista paikoista. Halusin tehdä myös muita asioita kuin pelata tennistä. Mietin asiaa pari vuotta, kunnes yhtenä päivänä päätös oli aivan selvä. Oli aika lopettaa, sillä ei voi pärjätä, jos ei ole palavaa halua ottaa seuraavaa steppiä pelaajana.

Rakkaus lajiin jatkuu

Tennis on yhä tiukasti läsnä Thorénin elämässä. Monivuotinen Tennisliiton aktiivijäsen on nykyään IC Tenniksen puheenjohtaja. Mailan hän ottaa käteensä kaksi-kolme kertaa viikossa.

– Rakastan pelaamista. Tenniksen sosiaalinen puoli ja elämykset ovat ennallaan, vaikka matseja ei enää olekaan.

Tennisurasta haaveilevalle nuorelle Thorénilla on niin paljon sanottavaa, että siitä saisi vaikka kirjan.

– Tunne, intohimo ja asenne pitää olla kunnossa. Voitoista ja tappioista kannattaa ottaa opiksi. Laji on erittäin kansainvälinen, arvostettu ja monipuolinen. Pärjääminen vaatii kovaa työtä. Tenniksestä saat elinikäisiä ystäviä ja kokemuksia, jotka eivät unohdu. Älä jätä koulua, vaan yhdistä opiskelu ja pelaaminen. Se on nykyään tenniksen parissa mahdollista.

Mitä mietin?

Parasta elämässä on harrastukset, tennis, läheiset ja tasapainoinen hyvä olo.

Aion vielä toteuttaa mielenkiintoisia haasteita ja pysyä hyvässä kunnossa.

On aivan turhaa murehtia ja katsoa taakseen. Katse eteenpäin!

Kilpaura antoi minulle mahtavia elämyksiä, hienoja kokemuksia ja rakkaita ystäviä.

Davis Cup: Jarkon jäähyväiset ja tiukka tappio Tanskassa

Patrik Niklas-Salminen, fysioterapeutti Joni Honkaniemi, Jarkko Nieminen, Harri Heliövaara, kapteeni Kim Tiilikainen, Patrick Kaukovalta ja Tennisliiton toimitusjohtaja Teemu Purho valmiina viralliselle illalliselle.

Suomi kohtasi Davis Cupin Euroopan/Afrikan lohkon toisen ryhmän toisella kierroksella Tanskan, joka isännöi otteluita Kongens Lyngbyn urheiluhallissa.

Joukkueet olivat paperilla tasavahvoja, vaikkakaan rankingien perusteella arvioita ei voinut tehdä. Jarkko Nieminen oli ammattiuransa päätyttyäkin pysynyt vahvassa iskussa, ja Harri Heliövaara oli SM-kisojen pettymyksen jälkeen ehtinyt hyvään kuntoon. Yhdysvalloissa opiskelevan ja pelaavan Mikael Torpegaardin ranking ei myöskään vastannut hänen tasoaan. Erityisesti nelinpelissä pärjännyt Wimbledon-voittaja Frederik Nielsen tiedettiin vaikeaksi vastukseksi sekä kaksin- että nelinpelissä.

Rookiet Patti ja Pate pääsivät pitämään puheen.

Järjestäjät harmittelivat keskiviikon virallisen illallisen ja torstain arvonnan jälkeen, ettei halliin ole odotettavissa juurikaan katsojia. Kesälomasesonki ja vähäinen ennakkomarkkinointi olivat aiheuttaneet sen, ettei lippuja oltu myyty ennakkoon nimeksikään. Perjantai osoitti kuitenkin pelot turhiksi, sillä hallin lipunmyynnissä oli mukava jono. Katsomoon tupsahti mukava määrä sekä Tanskan että Suomen kannattajia, joten Nieminen sai voittonsa Torpegaardista hyvässä kannustuksessa ja Nielsen tuuletti puolestaan voittoa Heliövaarasta kotiyleisön hurratessa.

Suomen kapteeni Kim Tiilikainen ilmoitti tuntia ennen lauantain ottelun alkua, että Patrik Niklas-Salminen saa debyyttinsä nelinpelissä Jarkko Niemisen parina. Paikka oli Niklas-Salmiselle kova, sillä vastassa oli menestyksekkäästi Davis Cupin nelinpelejä tahkonut Nielsen-Thomas Kromann. "Patti" selätti hienoisen alkujännityksen nopeasti ja esitti vahvaa syöttöpeliä alusta asti. Kaksi ensimmäistä erää olivat Suomelle vaikeita, sillä vaikka Nieminen ja Niklas-Salminen tuntevat toisensa Jarkko Nieminen Tennis Academysta hyvin, eivät he olleet pelanneet ennen nelinpeliä yhdessä. Lopulta Tanska vei niukasti voiton 6-1, 6-3, 4-6, 4-6, 6-4.

- Pattin syöttö on ihan maailman huipulta. Hyvä debyytti, ja hän pelasi juuri niin kuin kapteenina toivoinkin. Kolme viimeistä erää oli todella laadukasta tennistä meiltä, Tiilikainen kommentoi.

***

Näin Tanska posotti sunnuntaihin 2-1-johdossa. Ensimmäisessä ottelussa kohtasivat Nieminen ja Nielsen, joka pelasi tapansa mukaan upporikasta ja rutiköyhää. Hän iski kakkossyöttönsäkin täysillä ja yritti menestyä riskillä, mutta Nieminen nosti 6-3, 3-6, 6-1, 7-6 -voitollaan Suomen tasoihin. Vanha kettu tiesi, mihin treenikaverinsa heikkouksiin voi iskeä.

Heliövaarakin oli lähellä voittoa Torpegaardia vastaan, mutta yliopistossa huimasti kehittynyt tanskalainen vei viimeisen ja ratkaisevan ottelun nimiinsä 4-6, 3-6, 7-6, 6-1, 7-5.

Punavalkoiset hurrasivat ja sinivalkoiset painoivat päänsä. Paikka kolmannella kierroksella ja mahdollisuus tavoitella nousua ykkösryhmään oli menetetty. Davis Cup -viikonloppu ja koko vuosi 2016 tarjosivat kuitenkin paljon hyvää: Nieminen ja Heliövaara olivat mukana luotsaamassa nuoria pelaajia Eero Vasaa (Kittilässä) ja Patrik Niklas-Salmista sekä Patrick Kaukovaltaa (Tanskassa) Suomen miesten maajoukkueen ainutlaatuiseen tunnelmaan. 

***

Jarkko ja Joni kannustamassa Harria.

Otteluiden päätyttyä urheiluhallin aulassa asteli pieni tytär sylissään yhtä aikaa tyytyväinen ja haikea mies. Hänellä oli asiaa: vuonna 1999 alkanut 36 maaottelun mittainen ura oli nyt tullut päätökseen. Ura, josta hänet oli palkittu Davis Cupin Commitment Awardilla.

- Halusin olla vielä tämän vuoden pelaajana käytettävissä Davis Cupeihin. Olisin ollut mielelläni nostamassa Suomea ykkösryhmään Valko-Venäjää vastaan ja päästämässä nuoret poikamme jatkamaan sieltä, Nieminen sanoi.

Hän keskittyy nyt täysillä salibandyyn, jossa pelaa ensimmäisen liigaottelunsa syyskuussa.

- Tennis jää pienempään rooliin, joten kuntoon pääseminen vaikeutuu. Aion olla katsomossa hurraamassa pojille aina kun voin ja toivottavasti Suomen kapteenina jonain päivänä myös. Sen suhteen ei kuitenkaan ole kiire, Nieminen totesi.

Jäähyväiset olivat tappiosta huolimatta juuri niin tyylikkäät, kuin Jarkko Nieminen ansaitsee: Tanskassa, joka oli hänen toinen kotimaansa yli vuosikymmenen ajan, oman rakkaan perheen todistaessa viimeisiä otteluita ja kahden hänen nimikkoakatemiansa pelaajan edustettua Suomea ensi kertaa. 

Kiitos, Jarkko!

 

U10-seurat esittelyssä: HVS

Tennisliitto käynnisti tämän vuoden alussa kehityshankkeen alle 10-vuotiaiden lasten tennistoimintaan. Tavoitteena on saada lajin pariin lisää harrastajia, kehittää seurojen ohjatun harjoittelun laatua sekä ohjata lapsia kilpatennikseen. Kaksivuotiseen hankkeeseen valittiin yhdeksän pilottiseuraa eri puolilta Suomea. Jokainen hankkeessa mukana oleva seura tullaan esittelemään Tennislehden juttusarjassa. Tavoitteena on samalla jakaa hyviä käytäntöjä. Toisena vuorossa on helsinkiläinen HVS-Tennis.

Suomen suurin tennisseura

Helsingissä Talin ja Taivallahden Tenniskeskuksissa toimiva HVS-Tennis on Suomen suurin Tennisseura yli 1 700 jäsenellään. Se on myös yksi maamme menestyneimmistä kilpatennisseuroista. Seuran pelaajat ja joukkueet ovat voittaneet lukuisia suomenmestaruuksia ja pärjänneet hyvin kansainvälisillä kilpakentillä. HVS:llä on aikuisten ja lasten tenniskoulu- ja valmennustoimintaa sekä harrastajille että kilpapelaajille. Lisäksi seura järjestää paljon erilaisia kilpailuita ja tapahtumia pelipäivistä ammattilaistason turnauksiin ja Davis Cupin kotiotteluihin. Yksi Talin tämän vuoden päätapahtumista oli kesällä pelattu senioreiden maailmanmestaruuskilpailu, johon osallistui satoja pelaajia eri puolilta maailmaa.

U10-toiminta on HVS:ssä otettu viime vuosina yhdeksi kehityskohteeksi. Seuran valmennuspäällikön Saku Siivosen mukaan alle 10-vuotiaiden toiminnalla luodaan pohjaa koko muulle valmennustoiminnalle, sillä heistä kasvaa tulevaisuuden kilpa- ja harrastepelaajia. Lisäksi lasten vanhempia tulee mukaan aikuisvalmennukseen. Siivonen kertoo, että HVS lähti mukaan Tennisliiton vetämään U10-toiminnan kehitysohjelmaan sen vuoksi, että seura haluaa verkostoitua ja kehittää yhteistyötä muiden seurojen kanssa sekä saada uusia ideoita toimintaan. Lisäksi ohjelma tarjoaa seuran vastuuhenkilöille hyvän mahdollisuuden kehittää omaa osaamistaan. HVS haluaa myös olla mukana kehittämässä koko suomalaista tennistä.

Monipuolista U10-toimintaa

HVS:llä on alle 10-vuotiaiden toimintaa molemmissa toimipaikoissaan. Taivallahdessa U10-toiminta on kuitenkin ollut painopisteenä jo usean vuoden ajan ja koko seuran noin 450:stä alle 10-vuotiaasta peräti 350 harjoittelee Taivallahdessa. Taivallahden U10-toiminnasta vastaavan Anders Wallénin mukaan nykyisen toiminnan peruspilarit muurattiin nyt eläkkeellä olevan Taivallahden tenniskoulun entisen rehtorin Reijo Tuomolan aikoina. Wallén kiitteleekin Tuomolan vaikutusta sekä seuralle että omalle valmentajauralleen. Hän kertoo keskustelevansa edelleen Tuomolan kanssa säännöllisesti ja saavansa sitä kautta tukea omaan työhönsä.

HVS:ssä pelaajan polku alkaa 4-5-vuotialle tarkoitetuista superminiryhmistä, joita perustettiin Taivallahteen jo vuonna 2010. Alussa mukana oli vajaa parikymmentä lasta. Tulevaksi syksyksi ilmoittautuneita on jo noin 70 eli kasvu on ollut hurjaa. Supermineissä harjoitukset ovat kerran viikossa arki-iltaisin tai lauantaisin. Harjoituksissa keskitytään tenniksen lisäksi monipuolisten liikunnallisten taitojen kehittämiseen.

Kouluikäiset harjoittelevat Taivallahdessa arkisin tunnin kerrallaan 1-3 kertaa viikossa klo 12.30-15.30 välisenä aikana. Silloin kenttiä on hyvin saatavilla ja lapset pääsevät harjoituksiin suoraan koulusta. Toimintaa on yleensä kolmella rinnakkaisella kentällä, joista kahdella on valmentaja. Kolmannella kentällä pelataan ja harjoitellaan omatoimisemmin. Tämä mahdollistaa hieman isomman ryhmäkoon ja edullisemman hinnan harjoituksille. Wallénin mukaan laatu ei kärsi suuresta ryhmäkoosta lainkaan vaan päinvastoin lapset oppivat paremmin omatoimisuuteen. Esimerkiksi tunnin alussa ohjaajan ei enää tarvitse opastaa, miten verkot laitetaan paikoilleen. Lapset myös jäävät usein omien harjoitusten jälkeen hallille pelailemaan tai muuten vaan viettämään aikaa. HVS:n iltapäiväharjoituksissa on samoja piirteitä kuin lakisääteisessä 1-2-luokkalaisten iltapäivätoiminnassa. Nykyinen toimintamalli antaa kuitenkin paremman mahdollisuuden suunnitella toimintaa seuran omista lähtökohdista.

Kesä- ja elokuussa Taivallahdessa järjestettävät 10-vuotiaille ja nuoremmille tarkoitetut leiriviikot ovat myös kasvattaneet suosiotaan. Tänä kesänä viidellä leiriviikolla on ollut mukana yhteensä noin 500 lasta. Leireillä tennistä ja muuta ohjelmaa on maanantaista perjantaihin klo 9-15 välisenä aikana. Tennistä harjoitellaan 3-5 pelaajan ryhmissä. Kesäleiriläisille jaetaan leirin alussa leiriopas, jossa esitellään kaikki 28 kesäleiriohjaajaa. Lisäksi vanhemmat saavat oppaasta tärkeää tietoa päivien aikatauluista ja leirialueesta.

HVS tekee myös aktiivisesti yhteistyötä Taivallahden ala-asteen kanssa. Seura esimerkiksi osallistuu koulun liikuntapäiviin ja muihin tapahtumiin. Koulun sijainti on yhteistyön kannalta ihanteellinen, sillä matkaa koululta hallille on vain 100 metriä. Wallénin mukaan kouluyhteistyö on yksi syy pelaajamäärien kasvuun. Hän kiittelee erityisesti koulun rehtorin myönteistä suhtautumista tennikseen ja seurayhteistyöhön.

Valmentajat U10-toiminnan vahvuus

Valmentajat ja ohjaajat ovat seuran toiminnan kannalta avainasemassa. Koko seuran valmennustoiminnasta vastaava Siivonen pitääkin HVS:n U10-toiminnan vahvuutena sitä, että valmentajat ja ohjaajat ovat nuorekkaita, innokkaita ja hyvin lasten kanssa toimeen tulevia. HVS:n toiminnassa on mukana yhteensä yli 40 valmentajaa ja ohjaajaa. Yksi heistä on ensi syksynä päätoimisena seuratyöntekijänä aloittava Annika Wolin. Hän on tehnyt jo pari vuotta valmennustöitä entisen päätyönsä ohella. Se sai nyt väistyä tenniksen tieltä.

- Elämässä pitää olla avoin uusille mahdollisuuksille, Wolin toteaa ja kertoo tykkäävänsä työskentelystä tenniksen ja erityisesti lasten parissa.

Hän on nähnyt HVS:n toiminnassa olevan potentiaalin ja on innokkaana kehittämässä toimintaa seuraavalle tasolle. Hänen mukaansa toiminnassa voidaan entistä enemmän hyödyntää niitä aikoja, jolloin hallissa on tilaa. Esimerkiksi arkiaamupäivisin voidaan tarjota toimintaa kotiäideille tai -isille. Näin saadaan myös valmentajille mielekkäämpiä työaikoja.

Välillä valmentajan työpäivä voi muodostua pitkäksi. Ensin pidetään harjoituksia, sen jälkeen vastataan vanhempien kyselyihin ja perään hoidetaan toimistorutiinit sekä suunnitellaan vielä tulevaa toimintaa. Wallén kertoo, että joskus työpäivä on venähtänyt yön pikkutunneille asti. Nyt tilanne on parempi, sillä Wolinin tulo työpariksi helpottaa työtaakkaa. Wolin muistuttaa, että kaikkea ei voi tehdä itse vaan välillä tarvitaan apua eri alojen osaajilta. Päätoimisten työntekijöiden ympärille onkin saatu kasattua hyvä tiimi, jolta saa tarvittaessa apua esimerkiksi esitteiden tekemiseen. Myös tällä kaudella käyttöön otettu soittoaika helpottaa siihen, että puhelimeen ei tarvitse päivystää 24 tuntia vuorokaudessa.

Pienten lasten valmentaminen on antoisaa mutta joskus myös haastavaa. On tärkeää, että tenniksen perustaidot opitaan oikein heti lapsena. Treeneissä on siis harjoiteltava laadukkaasti, mutta hauskaakin pitää olla. Wallén kertookin kaipaavansa säännöllisesti uusia ideoita siihen, mitä harjoituksissa voi tehdä. Netistä löytyy paljon tietoa, ja mallia voi myös ottaa muilta seuroilta ja muista lajeista. Valmentajat tarvitsevat kuitenkin lisää konkreettisia työkaluja arkeen. Tennisliitto ja seurat ovat osana U10-kehitysohjelmaa työstämässä uutta Suomen tenniksen U10-valmennuksen opetussuunnitelmaa, joka vastaa tulevaisuudessa juuri tähän tarpeeseen.

Yhteisöllisyyttä ja pelaajien polkuja

Taivallahteen on muodostunut tiivis tennisyhteisö, jossa on hyvä henki ja lapset sekä myös heidän vanhempansa viihtyvät. Yksi pieni mutta tärkeä seikka on se, että seuran vastuuhenkilöt muistavat lapset nimeltä.

- Jos tuntuu vaikealta opetella kaikkien nimiä ulkoa, voi esimerkiksi käyttää nimilappuja, Wolin opastaa.

Hän on saanut vanhemmilta kiitosta siitä, että valmentajat oikeasti välittävät mukana olevista lapsista. Wallén on samoilla linjoilla ja pitää tärkeänä sitä, että valmentajat juttelevat säännöllisesti myös lasten vanhempien kanssa.

- Vanhemmat voivat olla kavereita, eivätkä vain hankalia asiakkaita, hän toteaa.

HVS:ssä on kysytty vanhemmilta, miten he haluavat saada tietoa seuran toiminnasta ja parhaiten tieto tulee juuri keskustelemalla suoraan valmentajien kanssa.

HVS aikoo hyödyntää Taivallahden hyviä kokemuksia myös Talin toimipisteessä, missä U10-toiminnan kehitystyö on aloitettu hieman myöhemmin. Siivosen mukaan Taivallahden vahvuuksia ovat etenkin U10-toiminnan selkeä rakenne ja yhteisöllisyys. Hän luottaa siihen, että Wolinin siirtyminen päätoimiseksi seuratyöntekijäksi edistää niiden jalkauttamista Talin U10-toimintaan. Talissa vahvuutena on puolestaan laadukas kilpavalmennus. Moni Taivallahdessa harrastuksen aloittanut siirtyy myöhemmässä vaiheessa Taliin harjoittelemaan. Siellä on mahdollisuus kasvattaa harjoitusmääriä ja saada mallia esimerkiksi Jarkko Nieminen Tennis Academyn pelaajilta.

HVS:n lähitulevaisuuden tavoitteena on edelleen kehittää ja selkeyttää pelaajan polkua. Seura haluaa tarjota U10-toiminnassa mukana oleville mahdollisuuksia erilaisiin harrastamisen muotoihin – myös vahvasti kilpatennikseen suuntautuvan vaihtoehdon. Suunnitelmissa on myös lisätä yhteistyötä muiden seurojen kanssa erityisesti leiri- ja kilpailutoiminnan osalta. Toimivalla kilpapelaajan polulla HVS pyrkii varmistamaan sen, että myös jatkossa seuran edustusjoukkueissa pelaa omia kasvatteja.

Hyviä käytäntöjä

  • omatoimisuutta tukevat harjoitukset
  • yhteistyö lähikoulun kanssa
  • kesäleiriopas, jossa esitellään kaikki leiriohjaajat
  • aktiivinen kommunikointi lasten vanhempien kanssa

Twiitti käyttäjältä @SataTennisfi

Olympiatennis: Kenelle kultaa Riossa?

Olympiatenniksen arvostus on vaihdellut pelaajien keskuudessa sen jälkeen, kun laji palasi olympiaohjelmaan Soulissa 1988. Rion kisoissakin on mukana kaksi parasta miespelaajaa, mutta yhtä lailla moni jäi pois.

Steffi Graf oli mukana myös Barcelonassa 1992, mutta ikimuistoiset kisat hänelle olivat Soulin olympialaiset 1988.

Jos katsoo pelkästään naisten olympiatenniksen voittajalistaa vuodesta 1988, ei tenniksellä ja olympialaisilla näytä olleen ongelmia: Steffi Graf, Jennifer Capriati, Lindsay Davenport, Venus Williams, Justine Henin, Jelena Dementjeva ja Serena Williams.

Lista koostuu aikansa parhaista, ja Grafin vuoden 1988 kultamitali on urheilun historiaa kultaisen Slamin sinettinä, kun Graf voitti samana vuonna lisäksi kaikki Grand Slamit.

Sekä Serena että Venus Williams ovat voittaneet urallaan neljä olympiakultaa; yhden kumpikin kaksinpelissä ja kolme nelinpelissä.

Olympiatenniksen arvon ja arvostuksen muutokset huomaa paremmin miesten menestyjistä. Mitalisteista puuttuu kokonaan Pete Sampras – aikansa paras. Sampras jätti pelaamatta vuoden 1996 kotiolympialaiset Atlantassa ja vuoden 2000 kisat Sydneyssä. Sampras on kommentoinut, ettei vuoden 1992 Barcelonan kisojen kokemus ollut sen erityisempi. Hän ei pitänyt tennistä olympialajina.

Samaa ajattelua oli pitkään isossa osassa pelaajistoa. Miesten kaksinpelin olympiakultaa ovat voittaneet vuodesta 1988 lähtien esimerkiksi Miloslav Mecir (1988), Marc Rosset (1992) ja Nicolas Massu (2004). Olisivatko he voittaneet, jos olympiaturnaus olisi ollut noina vuosina kaikille pelaajille tärkeä?

OIympiatenniksestä tuli miespelaajille suuri tapahtuma vuoden 2008 Pekingin kisoissa. Roger Federerin ja Rafael Nadalin kaksintaistelu oli kovimmillaan, ja he olivat yhdessä pikajuoksija Usain Boltin kanssa kisojen suurimmat tähtiurheilijat, joita todella kiinnosti olympiakulta. Nadal voittikin kaksinpelin. Myös Lontoon 2012 Wimbledonissa pelattu olympiatennis kiinnosti ja huipentui vielä isäntämaan Andy Murrayn voittoon.

Rion ennakkoasetelmassa Novak Djokovic haluaa kruunata uransa olympiakullalla, ja Andy Murraya kiinnostaa taistelu voitosta hallitsevana olympiavoittajana. Loukkaantumiset pakottivat syrjään Federerin, ja Nadalin tilanne on epävarma. Esimerkiksi Tomas Berdych ja Milos Raonic taas jäivät pois zikaviruksen pelossa. Osa kakkoskategorian tähdistä taas on kiukutellut omassa maassaan itsensä ulos kisoista tai ilmoittanut, että ATP-kisat ovat tärkeämpiä.

Pekingin ja Lontoon suuren kiinnostuksen jälkeen olympiatennis jakaa jälleen pelaajien mielipiteitä – ja myös Kansainvälinen Olympiakomitea ja pelaajajärjestöt ovat olleet eripuraisia. Olympiatennis on Riossa vedenjakajalla ja tarvitsee erityisen paljon Djokovicin ja Murrayn valovoimaisuutta.

Djokovic ja Murray tavoittelevat kiivaasti kultaa.

Olympiavoittajien kerho

Yllättäjät

Miloslav Mecir oli toki maailmanlistan nelonen ja kaksinkertainen Grand Slam -voittaja, mutta kuvaavaa on, että uran kruunuksi jäi olympiakulta lajin paluuturnauksessa Soulissa 1988. 201-senttinen syöttökanuuna Marc Rosset hallitsi massatenniksen ja voitti Barcelonassa 1992 juuri massalla. Grand Slameissa parhaaksi jäi Ranskan välierä 1996. Nicolas Massu ja Fernando Gonzalez synnyttivät chileläisen vyöryn Ateenassa 2004. Massu voitti kaksinpelin, kaksikko nelinpelin ja Gonzalez kaksinpelin pronssia.

Venäläiset

Jevgeni Kafelnikov voitti miesten kultaa Sydneyssä 2000 ja Jelena Dementjeva naisten Pekingissä 2008; Venäjän naiset ottivat kolmoisvoiton. Rion kontekstissa tämä voi tuntua vitsiltä, mutta Venäjä on olympiaurheilumaa. Venäjän tenniksen nousu pohjautui osaltaan siihen, että laji palasi olympialaisiin. Olympiakulta on Venäjällä kova sana. On paradoksaalia, että olympialaiset ovat laajentaneet tenniksen huippumaiden kirjoa, mutta tenniksen huipulla olympialaisten arvostus on vaihdellut.

Supertähdet

Naisten kaikki kaksinpelin olympiakullat vuodesta 1988 ovat menneet tähdille. Ja vaikka miehissä arvostus on heilunut, tähdistä kaksinpelin kullan ovat voittaneet Andre Agassi (1996), Jevgeni Kafelnikov (2000), Rafael Nadal (2008) ja Andy Murray (2012). Pete Sampras on kiteyttänyt hyvin, että hänen parhaina vuosinaan olympiakulta ei ollut yhtä arvostettu kuin tämän päivän pelaajien keskuudessa. Loppujen lopuksi 90-luvun puolivälistä lähtien vain vuoden 2004 kulta on ”lipsahtanut” yllättäjälle, Nicolas Massulle.

Post on Facebook by Suomen Tennisliitto ry

Patti voittaa neljänneksi sijoitetun Bourguen 6-3, 2-6, 6-3 ja Tampere hurraa!

Talin seniorien MM-kisat: telttailua, balettia ja ikimuistoista tennistä

Kesäkuussa vietettiin hienoa tenniksen juhlaa Helsingin Talissa, kun 50-, 55- ja 60-vuotiaat seniorit kisasivat HVS-Tenniksen järjestämänä joukkueiden ja henkilökohtaisista maailmanmestaruuksista. Yli 600 osallistujan turnauksissa nähtiin pelaajia kaikkiaan 42 maasta.
 

Jacques Hervet valmensi juniorien ITF-tiimiä, johon Jarkko Nieminen kuului muutamien viikkojen ajan 18-vuotiaana. M55-luokan kaksinpelissä kuudenneksi sijoitettu ranskalainen voitti finaalissa helposti intialaisyllättäjä Mayur Vasant Manekin. Nelinpelissä Hervet voitti hopeaa parinaan Uuden-Seelannin Paul N Smith. Hervetin toinen kultamitali tuli M55-joukkuekisassa, jonka finaalissa Ranska voitti Italian 2-0. ”Olen tyytyväinen siihen, miten syöttöni kulki koko kahden viikon ajan ja sen ansiosta pääsin hyvin hyökkäämään”, totesi Helsingin kisojen järjestelyjä kovasti kiitellyt, sympaattinen Hervet.
Ruotsin Mikael Pernfors oli M50-luokan kaksin- ja nelinpelin maailmanmestari yhdessä Joakim Bernerin kanssa ja toisti näin vuoden 2014 saavutuksen, jolloin nelinpelin mestaruus tuli Tobias Svantessonin kanssa. Koko kisassa floridalaistunut Pernfors menetti yhden erän, nelinpelin puolivälierissä. ”Nautin edelleen pelaamisesta ja kisaamisesta, mutta jouduin Talissa aika lujille”, totesi Pernfors, joka pelaa satunnaisesti seniorien ATP Champions Touria sekä näytös- että ProAm-turnauksia. Kaksinpelin finaalissa kukistui viimevuotista mestaruutta puolustanut Ranskan Franck Hervy.
Saopaololaisella Patricia Medradolla ei ollut ITF-rankingia, mutta aiempien meriittien perusteella hänet sijoitettiin ykköseksi N60-luokassa. Ykkösenä Medrado myös kisan päätti. Eniten geimejä, viisi, hän hävisi välierissä, ja finaalissa kukistui viimevuotista mestaruutta puolustanut USA:n Carolyn Nichols 6-0, 6-2. Brasilian ex-Fed Cup-pelaaja, vuonna 1982 Wimbledonin naisten nelinpelin puolivälieriin yltänyt Medrado vie tennistä kouluihin kouluttamalla opettajia tennisohjaajiksi. ”Jalka-, kori- ja lentopallo hallitsevat koululiikuntaa. Yritän ujuttaa sinne myös tennistä”, kertoi tarmokas Medrado.
Manhattan Ballet Companyssa 1990-luvulla maailmaa ja Yhdysvaltoja kiertänyt ja kotimaassaan palkittu soolotanssija Haim Ohn eteni M60-kaksinpelissä 16 joukkoon, mutta hävisi tulevalle finalistille, britti Paul Frenchille. Nykyisin koreografina ja baletinopettajana työskentelevä Ohn pelasi nuorena jalkapalloa maalivahtina ja aloitti tenniksen vasta 40-vuotiaana vaimonsa innoittamana ja valmentajan ohjaamana. ”Aluksi kaikki nauroivat minulle, mutta neljä vuotta myöhemmin voitin kaikki naurajat, jopa entisen Davis Cup -pelaajan”, kertoi Ohn. Nyt hän on M60 ITF-rankingissa sijalla 33.
MM-kisan osallistujat asuivat valtaosin Sokos-hotelli Presidentissä, mutta täysin omat ratkaisun teki Saksaa edustanut intialaistaustainen Roy Edward Balummel (kuvassa oik.). Mies ajoi Wilhelmshavenista Baltian kautta Tallinnaan, tuli lautalla yli Helsinkiin ja asettui, luvan kanssa, Talin takapihalle. Aina iloisesti hymyilevä Balummel yöpyi intialaisystävänsä kanssa autossa ja ”piti hovia” nurmikolla. Ruokatarvikkeet oli ostettu matkan varrella Puolasta. Aikoinaan ITF Satellite Circuitia kiertänyt Balummel palasi senioritennikseen vasta vuosi sitten. M60-luokan kaksinpelissä hän hävisi toisella kierroksella, nelinpelissä puolivälierissä ja sekanelinpelissä avausottelussaan.
Suomalaisseniorit olivat hienosti kuulleet kutsua ilmoittautua MM-kotikisoihin: ilmoittautuneita oli kaikkiaan 107 ja Suomi oli mukana kaikissa kuudessa joukkuekisassa. Suomen kylttiä kantoi henkilökohtaisen kisan avajaisissa Päivi Frangen. Suomen naisten joukkueiden sijoitukset olivat 11 (N60), 14 (N55) ja 15 (N50), miesten joukkueiden sijoitukset 12. (M60), 13. (M50) ja 14. (M55).
M50-luokkaan tänä vuonna päässyt Tapio Rossi eteni kaksinpelissä kahdeksan joukkoon komeilla voitolla Intian Jayant Kadhesta, Ranskan Fabrice Delaitresta ja Saksan Stefan Heckmannsista. Puolivälierissä Rossi kohtasi nuoruutensa idolin, Mikael Pernforsin, joka oli odotetun kova vastus. Pernfors kuunteli mielenkiinnolla ottelun jälkeen Rossin kertomaa kisaan valmistautumisestaan. ”Nämä tarinat ovat kisaamisen suola. Hienosti Tapio hoiti hommansa”, kiitteli Pernfors.
Joakim Berneristä tuli ensimmäinen suomalainen seniorimiesten nelinpelin maailmanmestari. Hurjaan urakkaan lähtenyt ”Kimmen” veti kisan järjestelykomiteaa ja hääri monenmoisissa tehtävissä turnauksen aikanakin. Kaksinpelissä M55-luokassa hän eteni 16 joukkoon, otti MM-tittelin 50-luokan nelinpelissä Mikael Pernforsin kanssa ja MM-hopeaa 55-luokan sekanelinpelissä Itävallan Ingrid Reschin kanssa. Edellisen viikon hän pelasi M55-joukkuekisassa neljä kaksinpeliä Suomen ykkösenä ja vielä yhden nelinpelinkin. Oikea reisi kesti, juuri ja juuri.

Ranska ja Australia vahvoja joukkuekisoissa

Ranska ja Australia voittivat kumpikin kaksi MM-joukkuekultaa. Ranskan naiset voittavat N50-luokan Maria Esther Bueno Cupin finaalissa USA:n 3-0 ja miehet M55-luokan Austria Cupin finaalissa Italian 2-0.
Australian mestaruudet tulivat M60-luokan Von Cramm Cupissa, kun finaalissa kukistui USA 2-1 ja N55-luokan Maureen Connolly Cupissa, jonka finaalissa joukkue otti voiton Italiasta 3-0.
Ranska oli kolmannessakin finaalissa, N60-luokan Alice Marble Cupissa, mutta koki tappion USA:lle 2-0.
Italialaiset ovat M50-luokan maailman mestareita, Fred Perry Cupin finaalissa voitto Hollannista tuli 2-0.

Ranskan Maria Esther Bueno Cupin voittanut joukkue: Sylvie Mattel, Chantal Grimal, Marielle Lapadu ja Valerie Vernet Le Droff.
Australian Von Cramm Cupin voittanut joukkue: Glenn Busby, Stephen Dance, John Henning ja Stephen Packham.


 

Emirates ATP Rankings 1 August 2016

Check out the latest Emirates ATP Rankings as of 1 August 2016.

https://youtube.com/watch?v=EhE11kpVwq4

Post on Facebook by Suomen Tennisliitto ry

U16 valmiina koitoksiin Moskovassa: Otto Virtanen, Roni Rikkonen, kapteeni Boris Chernov, Oona Orpana ja Bea Kivikoski. Tsemppiä kaikille!

Post on Facebook by Suomen Tennisliitto ry

HENRI KONTINEN: "MEILLÄ OLI LOISTAVA VIIKKO" "Meillä oli loistava viikko etenkin kun ottaa huomioon Wimbledonin aiheuttaman myöhäisen saapumisen ja alustan vaihdon. Meidän oli startattava nopeasti nollista. Olimme läpi turnauksen todella tasaisia, eikä missään matsissa ollut ongelmia. Pelasimme juuri sellaista tennistä kuin halusimmekin."

2016 Coupe Rogers Hot Shot | Angelique Kerber

Subscribe to WTA on YouTube: http://www.youtube.com/subscription_center?add_user=WTA Like WTA on Facebook: http://www.facebook.com/WTA Follow WTA on Twitter: http://www.twitter.com/WTA More Videos: http://www.wtatennis.com

https://youtube.com/watch?v=OWBxflPGcaY

Valmentajaesittelyssä Mikko Järvenpää: ”Suomessa hyvä ja tiivis valmentajaporukka”

Mikko Järvenpää (vasemmalla) juhli HyTSin miesjoukkueen kanssa SM-liigacupin voittoa heinäkuussa. Kuva: Jukka Tuomi

Hyvinkään Tennisseuran monitoimimies Mikko Järvenpäästä on moneksi. Hän toimii HyTSin päävalmentajana ja luotsaa seuran kilpapelaajia kohti kansallista ja kansainvälistä menestystä. Muun muassa Aleksi Tuukkanen ja Oskari Kulta ovat päässeet nauttimaan 39-vuotiaan Järvenpään ammattitaidosta, jota hän on kehittänyt vuosien saatossa seura-, kilpa-, ja huippuvalmentajatutkinnoilla.

Parhaillaan valmentajan ammattitutkintoa työstävä Järvenpää toimii myös Hyvinkään Tennisseuran toiminnanjohtajana vetäen alueellista U-10-projektia lasten harrastajamäärien kasvattamiseksi. Kaiken kukkuraksi hän on myös mukana Suomen Tennisliiton huippuvalmentajaryhmässä, joka paraikaa uudistaa liiton kilpailujärjestelmää. Hyvinkäällä vaimonsa kanssa asustavan intohimoisen tennismiehen vapaa-aikakin kuluu tiiviisti liikunnan merkeissä lenkkipolulla, kuntosalilla tai golfkentällä.

Milloin aloitit tenniksen?

Aloitin tenniksen kuusivuotiaana valmentajaesikuvani Matti Koskenalustan valmennuksessa Tampereen Tennisseurassa. Pelasin aktiivisesti myös jääkiekkoa Ilveksen riveissä ja jalkapalloa Kangasalan Kisassa, mutta valitsin tenniksen jokapäiväisten kilpavalmennustreenien tähden. En ole katunut valintaani.

Milloin aloitit valmentamisen?

Ensimmäiset valmennustunnit vedin 15-vuotiaana TaTSissa, jossa valmensin tenniskoulupelaajia. Kilpavalmennukseen pääsin tutustumaan aina, kun tuurasin ulkomaan reissuilla junnujen kanssa olevaa Kinnusen Pasia. Siitä sain kipinän perehtyä valmentajan ammattiin.

Mitkä ovat vahvuutesi valmentajana?

Koen vahvuudekseni positiivisuuden, innostavuuden ja vuosien aikana kertyneen kokemukseni ja ammattitaidon. Valmentajan oma pelaajaura on merkittävä tekijä kilpavalmennuksessa.

Mikä on valmennusfilosofiasi?

Valmennusfilosofiani koostuu kasvatuksellisesta lähestymistavastani ja rakkaudesta lajiin. Tulokset ovat tärkeitä, mutta varsinkin nuorten pelaajien kohdalla arvostan myös yksilön kehittymistä ja innokasta asennetta.

Miten olet pyrkinyt kehittämään valmennustaitojasi?

Valmentajan työhön kuuluu jatkuva kouluttautuminen ja lajin kehityksen seuraaminen. Pyrin aktiivisesti olemaan mukana seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa. Meillä on Suomessa hyvä ja tiivis valmentajaporukka, joiden kanssa kisareissuilla ja koulutuksissa vaihdamme ajatuksia. Se on arvokasta työssä kehittymisen kannalta.

Mieleenpainuvin valmentajakokemus?

Vaikea kysymys. Mieleenpainuvia kokemuksia on paljon. Lähinnä ne koostuvat kilpailuista ja yksittäisten pelaajien onnistumisista. Päällimmäisenä mielessä on nyt miesten Suomen mestaruus SM-liigacupissa tältä kesältä. Arvostan sitä erityisesti, koska kaadoimme finaalissa ennakkosuosikki TaTSin Tampereelta. Valintani Hyvinkään vuoden valmentajaksi vuonna 2014 oli myös mieleenpainuva kokemus.

Mikä on parasta tennisvalmentajana?

Nautin siitä, kun saan auttaa nuoria pelaajia kehittymään ja kasvamaan ja sitä kautta kehittää myös itseäni. Tällä hetkellä kipinää työhöni tuo seuramme kehittämistyö, missä olemmekin jo saavuttaneet osan asettamistamme tavoitteista. Suomen kilpatenniksen kehittämisessä mukana oleminen motivoi minua myös jokapäiväisessä työssäni.

Kuka on suosikkipelaajasi? Miksi?

Ehdottomasti tshekkiläinen Petr Korda, joka aloitti ammattilaisena 1980-luvun lopulla. Tyylikkyys ei ollut hänen vahvuutensa, mutta periksiantamaton asenne, rohkeus ja monipuolinen pelityyli tekivät minuun vaikutuksen.

Nopeat valinnat:

Hyökkäys – Puolustus

Nelinpeli – Kaksinpeli

Andre Agassi – Pete Sampras

Massakenttä – Kovapohjainen kenttä

Penkkipunnerrus – Kyykky

Kämmenlyönti – Rystylyönti

Sulkapallo – Squash

Verkkopeli - Jälkipeli

Kirja: Vieläkö muistat tenniksen olympiamitalistit?

My Life, My Medal. London 2016. 212 s.

Kansainvälinen Tennisliitto, ITF, julkaisi 7. heinäkuuta - juuri sopivasti ennen Rion olympiakisoja - olympiakirjan My Life, My Medal, johon on koottu tenniksen kaksin- ja nelinpelimitalistien (kulta-, hopea- ja pronssimitalistit) tarinat Soulin 1988 kisoista ja paralympiatenniksen mitalistit Barcelonan 1992 kisoista Lontoon 2012 kisoihin.
Puolitoista vuotta kestänyt ja eri puolille maailmaa vienyt haastattelu- ja kuvausurakka tuli ulos 221-sivuisena kirjana. Se on upeasti taitettu ja varsinainen järkäle, sillä se on painettu hienolle, painavalle paperille, jolla huippukuvaajien otokset tulevat todella edukseen. Kaikesta näkee, ettei tekemisessä todellakaan ole kuluja säästelty.
Kirjan avaa komeasti Steffi Graf, Soulin naisten kaksinpelin voittaja, joka saavutti tuolloin vuonna 1988 ns. Golden Grand Slamin, olympiavoiton neljän Grand Slam –kisan voiton lisäksi.
Vaikka tennismitalistit antavat liki identtisiä kommentteja siitä, miten iso merkitys olympiavoitolla tai -mitalilla on heidän uralleen ollut, jokaisella on oma erityinen tarinansa. Eri luokkien olympiavoittajat muistuivat pienen pinnistelyn jälkeen mieleen ennen kirjaan katsomista, mutta finalisteja ja pronssia saaneita ei enää löytynyt muistin lokeroista. Oli myös hauska nähdä tuoreet kuvat kustakin pelaajasta. Myös starat tukevoituvat ja harmaantuvat.
Upeaa, että samoissa kansissa on esitelty myös tenniksen paralympiamitalistit. Tästä moni meistä saa paljon uutta tietoa.
Vaikka välierien ja loppuotteluiden tuloksia kirjassa ei luetellakaan, jokainen tilastonikkari ilahtuu kirjan annista. Mitalistilistauksen lisäksi jokaisen esiteltävän pelaajan kohdalla luetellaan kaikki hänen voittamansa olympiamitalit.
Painavaa, leveää kirjaa on mahdotonta lukea illalla sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Se on ehdottomasti niin sanottu kahvipöytäkirja. Ja olohuoneeseen siis.
Kirjaan voi helposti tutustua vielä ennen olympiatenniksen alkamista myös julkaisija ITF:n verkkosivuilla tästä linkistä http://itf.uberflip.com/i/699819-2016-itf-olympic-book.