Davis Cup: Suomi nälkäisenä Madagaskaria vastaan

Voitto tuli! Kuva: All Over Press

Suomalaisen miesten huipputenniksen alkuvuosi on ollut Henri Kontisen osalta huikea ja muidenkin näkökulmasta vähintään lupauksia antava.

Kontinen ja Peers karsiutuivat Brisbanen kilpailusta niukalla ensimmäisen kierroksen tappiolla, mikä sai monet ihmettelemään Lontoon ATP-finaalien nelinpelit voittaneen parin kuntoa. Kontinen ja Peers saivat tappion ansiosta kuitenkin tärkeitä, yhteisiä harjoitustunteja ja myös vahvistusta sille, minkä he tiesivätkin: yhteispeli on vahvassa iskussa.

Australian avoimissa Kontinen/Peers napsi voiton toisensa perään ja päätti Grand Slamin nostamalla mestaruuspokaalin kohti Melbournen helteessä helottavaa taivasta. Suomalaisessa tennishistorian kirjassa kääntyi Henri Kontisen menestyksen ansiosta jälleen uusi sivu.

Kontinen voitti Wimbledonin sekanelinpelin mestaruuden viime kesänä Iso-Britannian Heather Watsonin parina, mutta Australian avointen voitto oli kuitenkin Kontisen ensimmäinen miesten nelinpelin Grand Slam -mestaruus.

- Grand Slam on aina Grand Slam, ja sen voittaminen on hienoa. Pelillisesti Lontoo (ATP-finaalit) oli meiltä kuitenkin parempi kisa. Se on vaikeampi voittaa kuin Grand Slam, sillä mukana on vain kahdeksan kovinta paria. Mutta siis upea voitto, ja toivottavasti näitä tulee vielä monta lisää, Kontinen kommentoi tuoreeltaan.

Kontinen/Peers piti helmikuun taukoa ammattilaiskiertueelta ja palasi tällä viikolla kilpakentille Dubaissa, jossa he veivät ensimmäisen kierroksen ottelun 36 minuutissa lukemin 6-1, 6-1. Kevät ja siirtymä kohti Yhdysvaltain tärkeitä Indian Wellsin ja Miamin Masters-kilpailuita näyttää erittäin valoisalta.

"Henkan" nimikirjoitukset olivat kysyttyjä Henri Kontinen & Future Stars -tapahtumassa Talissa.
Emil Ruusuvuori Ylen haastattelussa Talissa.

Australian avoimissa loisti myös 17-vuotias Emil Ruusuvuori, joka eteni poikien kaksinpelissä puolivälierään. Hän kipusi Traralgonin 1. kategorian kilpailun välieräpaikan ja Australian avointen menestyksen ansiosta ITF:n juniorirankingissa sijalle 20.

Ruusuvuori palkittiin hienoista suorituksistaan paikalla Suomen Davis Cup -joukkueessa Georgiassa. Nuori mies joutui heti tulikokeeseeen pelatessaan sunnuntaina 5. helmikuuta isäntämaan ykköspelaajaa, ATP-rankingissa sijalla 89 ollutta Nikoloz Basilashviliä vastaan. Ruusuvuori pysyi kiitettävästi konkarin menossa mukana, vaikka Basilashvili veikin voiton 6-2, 6-4, 6-4.

Patrik Niklas-Salminen oli syksyn nilkkaleikkauksensa jälkeen pitkään poissa kilpakentiltä ja joutui Georgiassa heti tiukkoihin otteluihin. Hän voitti Harri Heliövaaran kanssa lauantain nelinpelin näytöstyyliin 6-4, 6-0, 6-3 ja onnistui sunnuntain ratkaisevassa kaksinpelissäkin vääntäytymään kahden tappiollisen erän jälkeen erinomaisesti voittokamppailuun mukaan.

George Tsivadze oli viidennessä erässä niin uupunut, että nojaili toistuvasti mailaansa, mutta kotiyleisön hurja kannustus sai Georgian kakkospelaajan löytämään supervireen, jolla hän nousi lopulta erä- ja otteluvoittoon (6-4, 7-5, 5-7, 0-6, 7-6).

- Onneksi näistä oppii tosi paljon. Ensi kerralla sitten voitto, Niklas-Salminen kommentoi.

Muissa otteluissa Eero Vasa taipui ykköspelaaja Basilashvilille ja Heliövaara voitti Tsivadzen.

Suomi joutui 2-3-tappion vuoksi siis putoamiskarsintaan, jossa se kohtaa Madagaskarin 7.-9. huhtikuuta. Maaottelu pelataan keväisessä Hangossa.

Suomelta on luvassa Georgia-visiitistä vahvistunut joukkue, sillä Kontinen on toivon mukaan mukana samoin kuin hyvää ottelutuntumaa ammattilaiskilpailuista hakevat Niklas-Salminen ja Heliövaara. Molemmat pelaavat tällä viikolla Portugalissa 15 000 dollarin ITF-kilpailussa.

Lipunmyynti Hankoon on alkanut: www.lippuagentti.fi

 

Watson ja Kontinen puolustavat kesällä Wimbledon-voittoaan

Heather Watson ja Henri Kontinen höpöttävät ja nauravat kentällä. Kuva: LTA

Britti Heather Watson on puhua pulputtava, iloinen tennisammattilainen, jonka uran tähtihetki oli viimekesäinen Wimbledonin sekanelinpelin turnausvoitto Henri Kontisen kanssa.
Tuota voittoa kaksikko Watson-Kontinen lähtee puolustamaan ensi kesänä, jos kumpikin on pelikunnossa.
- Australian avoimissa sovimme Henrin kanssa, että pelaamme Wimbledonissa, vahvisti Watson.
- Melbournessa olin mukana kaksin- ja nelinpelissä, joten siihen ei sekanelinpeli sitten mahtunut.
Watson kehuu Kontista parhaimpana nelinpeliparinaan ikinä.
- Henri on loistava nelinpelaaja, minkä hänen menestyksensä miesten nelinpelissä tietysti kertookin.
- Meillä on kentällä aina rento, hauska filis. Henri ei koskaan sano, miten pitää pelata. Hän luottaa minuun. Olen kova höpöttämään, ja hän antaa minun höpöttää, nauraa vain.
- Wimbledonissa olin intoa täynnä joka matsiaamu, kun tiesin pääseväni pelaamaan hänen kanssaan.
Rion olympiakisoissa Watson pelasi Andy Murrayn kanssa. Mitenkäs se meni?
- Niin…Andy on hyvä pelaaja, mutta kovin vakava, muotoili Heather.
- Etenimme puolivälieriin.
Isossa-Britanniassa Watsonin Wimbledon-voitto oli iso juttu, samoin Guernseyn saarella, jolta Heather on kotoisin. Yhtä asiaa tuo voitto ei kuitenkaan ole ratkaissut:
- Etsin edelleen valmentajaa. Hyvän sellaisen kun löytäisi, sanoi Watson.
Olisi luullut, että maan iso ja mahtava tennisliitto LTA olisi kultatyttöään asiassa avittanut.


 

Johanna Konta Tennislehdelle: "Keskityn asioihin, joihin voin vaikuttaa"

Johanna Konta, 25, nousi WTA-rankingin kymmenen parhaan joukkoon viime vuonna. Konta on rakentanut uraansa systemaattisesti pikkutytöstä lähtien, 17 vuoden ajan.

Johanna Konta tietää, että voitot tulevat kun tulevat.


 Johanna Konta nousi WTA-rankingissa sijalle yhdeksän viime vuoden lokakuussa. Komea suoritus, mutta Konta itse ei siitä jaksa riehaantua.
- Eteneminen kohti naistenniksen huippua on prosessi. Osaltani se alkoi jo 17 vuotta sitten, sanoi Isoa-Britanniaa edustava Johanna Konta napakasti Tallinnassa, jossa 14 joukkuetta kohtasi Fed Cupin Eurooppa-Afrikan I ryhmässä neljän päivän ajan.
- En ole asettanut erityisiä tavoitteita. On keskityttävä työntekemiseen ja pään pitämiseen kylmänä. Voitot ja rankingsijoitukset tulevat kun tulevat.
- Minulla on nyt hyvä tiimi ympärilläni, ja sen kanssa menen eteenpäin. Suhtauduin luottavaisesti edessä olevaan ”matkaan”.
Kontan tiimiin tuli viime joulukuussa belgialainen Wim Fissette, joka on aiemmin valmentanut WTA-rankingin ykkösnaisia Kim Clijstersia ja Victoria Azarenkaa sekä Simona Halepia.
- Hän on kokenut valmentaja ja vienyt jo parikin pelaajaa rankingkärkeen. Tässä vaiheessa on tärkeää tehdä töitä sellaisen valmentajan kanssa, jolla on tuo tieto hallussa, sanoi Konta.
Ehkäpä juuri siitä syystä Konta hämmästytti tennispiirejä, kun hän ilmoitti marraskuussa päättävänsä kaksi ja puoli vuotta kestäneen valmennusyhteistyön espanjalaisen Esteban Carrilin kanssa. Carrilin kaudella Konta voitti ensimmäisen WTA-kisansa Stanfordissa, eteni China Openin finaaliin ja Australian avointen välieriin 2016 (ensimmäisenä brittinaisena sitten vuoden 1983). Vuoden 2015 alussa hän oli sijalla 151, mutta loppuvuodesta jo sijalla 21.
- Yhteistyön lopettamisessa ei ollut mitään dramaattista. Olen kiitollinen hänelle monestakin asiasta, mutta valmennussuhde, kuten mikä tahansa ihmissuhde, voi päättyä. Katsoimme molemmat, että on aika mennä eteenpäin, mutta eri teitä.

Urheilupsykologilta oppeja elämään

Kontaa on kehuttu siitä, että hän pystyy säilyttämään sekä keskittymisensä että intensiteettinsä koko ottelun ajan. Tilastonikkarit puolestaan ovat huomanneet, kuinka tehokkaasti Konta tekee pisteitä myös kakkossyötöllään. Hän on nykytennikseen sopiva, vahva ja nopea, 180-senttinen.
-En tunnista, että minulla olisi mitään rajoja, jos pysyn terveenä. Kehityn edelleen fyysisesti ja henkisesti, pystyn kontrolloimaan tekemisiä ja jaksan yrittää, latasi Johanna Konta.
Kontan urakehityksessä kenties suurin vaikuttaja on ollut espanjalainen urheilupsykologi Juan Coto, joka kuoli äkillisesti viime marraskuussa vain 47-vuotiaana.
- Otin tappiot raskaasti. Coto auttoi hankkimaan työkaluja erilaisten tunnetilojen käsittelemiseen, sanoi Konta. – Hän oli minulle ”life coach”. Opin häneltä valtavasti koko elämääni ajatellen.
Uutta henkistä valmentajaa Johanna Kontan tiimissä ei ole, kenties ei ihan heti tulekaan.
- Noudatan hänen ohjeitaan edelleen, ja ne toimivat. Keskityn asioihin, joihin voin vaikuttaa.

Johanna Konta on edustanut Iso-Britanniaa vuodesta 2012.

14-vuotiaana yksin Espanjaan

Johanna Konta tarttui tennismailaan 8-vuotiaana koulun iltapäiväkerhossa Sydneyssä, Australiassa, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet Unkarista. Gabor-isä kertoi, että jo vuotta myöhemmin Johanna oli kertonut suurimmaksi haaveeksi nousta maailman parhaaksi naistennispelaajaksi.
Steiner-koulua käynyt Johanna jäi kotiopetukseen jo 12-vuotiaana ja muutti 14-vuotiaana yksin Barcelonaan Sanchez-Casal –tennisakatemiaan. Hän oli erossa vanhemmistaan kuukausia.
- Ero taisi olla vaikeampaa vanhemmilleni kuin minulle. Ei silloin ollut Skypeä; olimme puhelinyhteydessä vain sovittuihin aikoihin. En oikein muista, millaisia tunteita minulla tuolloin oli, sainhan pelata tennistä.
Johannan vanhemmat ovat satsanneet paljon tyttärensä menestykseen eteen. He jättivät aurinkoisen Sydneyn taakseen ja muuttivat Englantiin vuonna 2005. Koska heillä oli edelleen Unkarin passit, työnsaantikin EU-Britanniassa järjestyi. Hotellialalla toimiva isä ja hammaslääkäri-äiti muuttivat ensin itä-Lontooseen ja sitten Eastbourneen, jossa perhe on asunut nyt seitsemän vuotta.
Johanna edusti Australiaa aina vuoteen 2012 asti, mutta vaihtoi sitten kansalaisuuden brittiläiseksi.

Norpe Tennisliiga huipentuu maaliskuussa

Norpe Tennisliiga on edennyt välierävaiheeseen. Miesten ja naisten neljä parasta joukkuetta tavoittelee sinnikkäästi loppuottelupaikkoja lauantaina 11. maaliskuuta. 

Miesten puolivälieräkamppailut käytiin Talin Tenniskeskuksessa 18. helmikuuta, jolloin vastakkain pelasivat HVS-Tennis ja Smash-Kotka sekä Smash-Tennis ja Valkeakosken Tennis. Sekä HVS että Smash etenivät välieriin kirkkailla 3-0-voitoilla, joten nelinpelit jäivät tarpeettomina pelaamatta. 

Miehissä suoraan välieriin pääsivät runkosarjan kaksi parasta eli Sata Tennis ja Grani Tennis. Sata saa välierävieraakseen Smashin, joten luvassa on samalla itähelsinkiläisten seurojen valtataistelu. GT isännöi puolestaan HVS:ää.

Naisissa välierissä pelaavat TaTS ja HVS sekä Smash ja ÅLK. Smash voitti runkosarjan TaTSin sijoittuessa toiseksi.

Lue välieräennakot ja -raportit lähemmin osoitteessa www.tennisliiga.fi.

Kolumni: Miksi kilpailemisesta on tullut peikko?

Olin valmentajana ensimmäisen kerran ulkomailla vuonna 2006 ja reilun kymmenen vuoden aikana olen ollut maailmalla noin 150 kansainvälisessä juniorikilpailussa. Lukuun mahtuu koko kansainvälisen junioritenniksen kirjo: alle 12-vuotiaiden TE-kisoista juniorien Grand Slam -turnauksiin. Alla muutamia huomioita ja ajatuksia asioista, joiden eteen voisimme yhdessä innolla työskennellä ja kuroa matkaa Euroopan huipulle kiinni.

Miten määritellä tennis?

Minulle tenniksessä, kuten kaikissa peleissä, on tarkoitus yrittää voittaa vastustaja sääntöjen rajoissa ja niitä hyödyntämällä. Tenniksessä se tapahtuu lyömällä palloa verkon yli, rajojen sisälle niin, että vastustajalle aiheutuisi mahdollisimman paljon vaikeuksia. Riskejä voi ottaa juuri sen verran, että varmuus vielä säilyy ja voitat yli puolet pisteistä. Ja tenniksen pistelaskusta johtuen tiettyjen pisteiden ja tilanteiden merkitys korostuu: ottelun voi voittaa, vaikka häviäisi enemmän pisteitä kuin voittaa. Onkin uskomatonta nähdä kilpajunioreita, jotka eivät osaa tenniksen sääntöjä! Kuinka hauskaa olisi pelata kännykkäpeliä tai vaikka korttia, jos ei tuntisi sääntöjä tai tietäisi, miten seuraavalle levelille edetään.

Mielestäni jokaisen kilpapelaajan on tiedettävä, mitä säännöt sanovat, jos esimerkiksi tulee pallo toiselta kentältä, pisteet menevät sekaisin, on eri mieltä vastustajan tuomiosta tai vaikka pallo osuu verkkotolppaan. Muuten voi käydä epähuomiossa jopa todella ikävästi: pelaaja esimerkiksi poistuu kentältä luvatta ja hänet diskataan. Oman lisämausteensa sääntökysymyksiin tuo vielä se, että eri organisaatioilla (Suomen Tennisliitto, Euroopan Tennisliitto, Kansainvälinen Tennisliitto, ATP ja WTA) on eroja säännöissään.

Juniorien sääntötuntemus tietysti kasvaa kokemusten myötä, mutta kyllä tässä meillä valmentajilla on iso rooli: ehkä pelaajat voisivat ainakin suurimmat sääntökarikot välttää ja osata huolehtia omista oikeuksistaan. Ja olisi erittäin hyvä, että myös vanhemmat tuntisivat säännöt. Juuri sain todistaa episodia, joka meinasi johtaa jopa fyysiseen kontaktiin. Kreikkalaisen isän veri kuohahti, kun vastustaja tuomitsi selkeästi sisällä olleen pallon ulos hänen tytärtään vastaan. Referee oli katsomossa ja näki tilanteen - tuomiona pallon uudelleen pelaaminen, kuten säännöt sanovat. Seuraavasta selkeästä virhetuomiosta seuraa sitten varoitus ja pisteen menetys.

Usein kuulee puhuttavan yrittämisestä. Mitä se yrittäminen oikein on?

Harjoituksissa tarkoitus olisi varmasti yrittää oppia uusia taitoja, yrittää fyysisesti ja henkisesti parhaansa ja joskus yrittää ylittää omia rajojaan. Mutta pelissä hyvä yritys mielestäni muuttaa muotoaan. Pelissä tarkoitus on sääntöjen rajoissa yrittää voittaa vastustaja kaikin olemassa olevin keinoin. Se on erittäin vaativa, jollei mahdoton tavoite.

Itse olen saanut todistaa paikan päällä yhtä ottelua, jossa kaksi pelaajaa melkein koko ottelun ajan pystyi tähän. Roger Federerillä tuli pieni tyhjä hetki 4,5 tunnin jälkeen, hän hävisi oman syöttönsä ottelun voitosta syöttäessään ja Rafael Nadal kuittasi pokaalin yli 5 tunnin äärimmäisen ponnistuksen jälkeen viidennen erän tie-breakissa. Ottelu oli Rooman Mastersin finaali 2006.

Siinä ottelussa ei jääty voivottelemaan hävittyjä pisteitä tai mahdollisuuksia, ei syytelty säätä, kenttää, vastustajaa tai katsomoa, oltiin fyysisesti ja henkisesti läsnä (lähes) joka pisteessä ja muokattiin omaa taktiikkaa tilanteen niin vaatiessa. Ottelussa yritettiin maksimaalisesti eli keskityttiin niihin asioihin, joilla on merkitystä voiton kannalta ja joihin voi itse vaikuttaa.

Pelaajan ympäristöllä on erittäin suuri merkitys siinä, miten pelaaja oppii yrittämään voittaa. Muutamat huolimattomat kommentit taustajoukkojen suusta huijaavasta vastustajasta, mahdottomasta säästä tai huonosta jännityksestä ovat juuri niitä, joita pelaaja etsii. Jokainen etsii selitystä epäonnistumisilleen, mutta mestarit löytävät ne itsestään. Ja tässä meillä kaikilla on merkittävä rooli, kun pelaaja yrittää oppia yrittämään kaikkensa!

Viime aikoina on paljon puhuttu lasten ja nuorten kilpailemisesta.

Minä näen asian niin, ehkä liiankin yksioikoisesti, että lapset kilpailevat luonnostaan. Totta kai on lapsia, jotka eivät syystä tai toisesta halua kilpailla ja he varmasti löytävät mukavan harrastuksen esimerkiksi musiikin, taiteiden tai liikunnan parista. Mutta monille kilpailu on hyvin luonnollista. Tämän voi helposti todeta koulujen pihoilla, lasten minitennistunneilla tai vaikka bussissa seuratessaan kahta kännykkäpelejä pelaavaa lasta. He kyselevät jatkuvasti toisiltaan, millä levelillä tämä menee ja iloitsevat vilpittömästi onnistumisistaan - ja toisaalta joskus joutuu käsittelemään myös pettymyksiä.

Miksi sitten kilpailemisesta on tullut semmoinen peikko?

Minulla on tähän yksinkertaisena vastauksena aikuiset. Me olemme tehneet kilpailemisesta jotain suurempaa ja vakavampaa kuin peli on: kaksi ottaa toisistaan mittaa, pistetään kaikki peliin, toinen voittaa tänään, ehkä hieman harmittaa, mutta siinähän pelin suola on.

Suomen ja myös esimerkiksi Ruotsin tenniksessä on havaittavissa huolestuttava suunta kilpailemisessa. Niitä, jotka ovat parhaiten sisäistäneet pelin hengen, helposti sorsitaan. Ja en tässä tarkoita tai puolustele ollenkaan huonoa käytöstä tai vastaavaa vaan sitä, että antaa kaikkensa ja pyrkii voittamaan sääntöjen rajoissa. Huolestuttavan tästä ilmiöstä tekee se, että nämä yksilöt helposti vaihtavat lajia ja hiljalleen jopa karttavat koko tennistä. Ja kuten monesti todettu, pelin henki on selvä ja se vaatii tiettyjä henkisiä ominaisuuksia.

Hahmotan osaamista tenniksessä "pelaamisen portaiden" kautta.

Ensimmäinen porras on pallon toimittaminen toiselle puolelle kerran useammin kuin vastustaja. Seuraavaksi sijoitellaan palloa ja liikutetaan vastustajaa sivusuunnassa, sitten sama kun joutuu itse liikkumaan. Seuraavilla portailla mukaan tulee lisää pelillisiä vaatimuksia, kuten pallon hallitseminen syvyyssuunnassa, kierteiden ja pallon muodon hallitseminen, noususta pelaaminen ja erilaiset vaatimukset syötölle ja palautukselle. Portaat ovat tietysti suhteessa pelaajaan ikään ja tasoon. Portaita voisi verrata tietokonepelin eri tasoihin. Tarkoitus on suorittaa edellinen taso ja edetä seuraavaan. Mikäli epäonnistuu, pitää yrittää uudelleen ja uudelleen. Tässä on nähdäkseni suora analogia tenniksen ja tietokonepelien välillä - ehkä näin voisimme koukuttaa enemmän lapsia hienon lajimme pariin.

Pelaamisen portailla eteneminen vaatii harjoittelun lisäksi selvän suunnan (=pelaamisen portaat) että ajatuksen (=mitä harjoitellaan, sopivat haasteet) ja intohimon kehittyä! Lisäksi vaaditaan vahvaa liikunnallista pohjaa eli motoristen perustaitojen ja koordinatiivisten osatekijöiden vankkaa hallintaa. Nämä ovat kaikki asioita, joissa valmennuksella ja tukijoukoilla on tärkeä osa täytettävänä.

Pidetään huoli siitä, että jokaisella nuorella ja vähän vanhemmallakin pelurilla on mahdollisuudet kehittyä. Raivataan esteitä ja luodaan mahdollisuuksia! Kannustetaan ja opetetaan liikunnalliseen elämäntapaan - pienet valinnat ratkaisevat! Ennen kaikkea nautitaan tenniksestä, joko kilpaillen tai liikkumisen riemusta!

Kirjoittaja on Tennisliiton maajoukkuetoiminnan vastuuhenkilö.

 

Harri Suutarinen: Iloa, intoa ja osaamista U10-tennikseen

Aloitin tammikuussa Tennisliiton koulutusvastaavana ja näen U10-lasten tennistoiminnassa paljon potentiaalia tuleville vuosille. U10-toiminnan myötä meillä on mahdollisuus saada lisää lapsia toimintaan mukaan seuroissa ja uusia perheitä lajin ulkopuolelta innostumaan lajista. Meidän tulee tarjota jatkossa laadukasta valmennustoimintaa alle 10-vuotiaille seuroissa.

Laadukas alle 10-vuotiaiden toiminta tarkoittaa minulle ensisijaisesti sitä, että autamme lapsia löytämään liikunnallisen elämäntavan. Lapsia tulee myös kannustaa muihin lajeihin. Näkisin mieluusti lajirajoja rikkovaa yhteistyötä. Aktiivisen liikunnan määrän tulisi lapsilla olla jo terveyden näkökulmasta noin kaksi tuntia päivässä. Jos urheilukortin aikoo myöhemmin katsoa loppuun, niin liikunnan määrän tulisi olla reilusti enemmän. Aktiivinen liikunta ei suinkaan tarkoita pelkkää ohjattua harjoittelua. Kysymykseen tulevat muun muassa pihapelit, aktiivinen leikkiminen sekä koulumatkat. Tennis on vaativa taitolaji, jonka oppiminen vaatii lapselta paljon eri ärsykkeitä lajin pelaamisen lisäksi, jotta rajoitteita kehityksessä ei tulisi myöhemmin vastaan.

Valmentajien toiminnan tavoitteena seuroissa on luoda turvallinen ja innostava ilmapiiri, jossa lapsilla on mahdollisuus löytää maailman hienoin peli. Lasten kanssa tulee toimia hyvin koulutettujen valmentajien, jotka ymmärtävät lapsien ajatusmaailmaa. Vahva valmennuksen lajiosaaminen mahdollistaa sen, että kehitys etenee portaittain eikä virheiden poisoppimista tarvitse myöhemmin tehdä.

Rakkaudella vaatiminen sekä välittäminen ovat tärkeitä arvoja. Lapsia tulisi kannustaa yhä enemmän. Mielestäni olisi tärkeää saada lapsia ylittämään rajojaan sekä kehittymään jokaisessa harjoituksessa. Kaikista pelaajista ei tule huippuja. On mahdotonta ennustaa, mihin lapsien eväät ja halu tulevaisuudessa riittävät. Fakta on kuitenkin se, että meidän tennistekijöiden tulee tarjota heille kaikille parasta mahdollista valmennusta. Tärkeintä on liikunnan ilo ja riemu.

Nähdään kentillä ja seuroissa!

Kirjoittaja on Suomen Tennisliiton koulutusvastaava.

Lue Harrista lisää: http://www.tennis.fi/sitenews/view/-/nid/17407/ngid/1/

Mihin katosi Floridan tennisakatemioiden mahti?

Floridalaiset tennisakatemiat olivat menneinä vuosikymmeninä merkittävä ammattilaispelaajien tuottaja. Enää huippuja ei synny entiseen malliin.

Legendaarista Bollettierin akatemiaa, nykyiseltä nimeltään IMG Academy, Länsi-Floridan Bradentonissa ei kierrä tuosta vain kävellen. Opastetulla golfautokierroksella saa tunnissa jonkinlaisen käsityksen 200 hehtaarin alueesta. Pelkkä Performance Center on kooltaan yli 20 000 neliötä, ja sen yhteydessä voimaharjoittelutilatkin 4 000 neliötä. On oma 18 reiän golfkenttä. Eri joukkuelajien harjoitus- ja pelikenttiä löytyy paljon. Baseballiin rakennetaan parhaillaan uutta lisäkenttää; laji kuvastaa amerikkalaisten mielestä maan menneisyyttä, mutta on itse asiassa kasvattanut suosiotaan rajusti.

Tenniskenttiä on 55. On kovia kenttiä Indian Wellsin ja Miamin Mastersin pinnoitteella ja värityksellä ja vihreitä massoja. Löytyy muutama sisäkenttäkin – myös Floridassa sataa joskus. Vuodessa monet harjoitukset jäisivät pitämättä ilman kattoa.

Kaikki tämä alkoi vuonna 1978, kun Nick Bollettieri perusti tennispelaajille sisäoppilaitoksen. IMG-yhtiö (International Management Company) osti toiminnan vuonna 1987. Sittemmin lajeiksi ovat valikoituneet tenniksen ohella amerikkalainen jalkapallo, eurooppalainen jalkapallo, koripallo, baseball, golf, lacrosse ja yleisurheilu.

Suomesta käsin akatemia voi vaikuttaa ennen muuta maailman ykköspaikalta tennisvalmennuksessa – ja jossain mielessä se sitä onkin. Olosuhteet ovat täydelliset. Esimerkiksi voimaharjoittelulaitteisiin on syötetty urheilijoiden henkilökohtaiset tiedot ja ohjelmat. Laitteet tietävät, mitä kukin on kehittämässä ja minkälaisella rasituksella. Tällä optimoidaan kehitystä ja ehkäistään vammoja.

Valmennus on ensiluokkaista. Jos maailman tennisakatemiat rankattaisiin hotellien tavoin, IMG Academy ei olisi viiden vaan kuuden tähden paikka – ainoana maailmassa.

Kohti yliopistoa, ei ammattilaiskiertuetta

Ei akatemian nimekkäin oppilas Andre Agassi silti täysin väärässä ollut, kun kritisoi elämäkerrassaan Open (2009) akatemiaa siitä, että sen pääasiallinen tarkoitus on rahastaa. Suurin osa asiakkaista on kurssilaisia siinä missä Suomen urheiluopistoissa tai sisäoppilaitoksessa opiskelevia nuoria urheilijoita, jotka maksavat toiminnasta yli 70 000 dollaria lukukaudessa, mutta joista moni ei päädy ammattilaiseksi. Ja käytännössä kaikki maksavat nykyisin, stipendiaatteja ei ole vanhan ajan malliin.

Akatemian lupauksena on viedä jokainen pelaaja kohti omaa maksimiaan, mutta ei kenellekään luvata ammattilaisuutta.

Totta kai Bradentonissa ja muissa Floridan tennisakatemioissa tehdään edelleen huippupelaajia ja huippuvalmennustyötä. Mutta vain kolmesta neljään prosenttia huippuakatemiankin kaikkien lajien urheilijoista päätyy ammattilaisurheilijoiksi.

Amerikkalaiset tennisakatemiat ovat menettäneet asemaansa ammattilaistennispelaajatuotannossa. Tähän on loogisena selityksenä sekin, että nykyisin etenkin miesammattilaiset tekevät ATP-kiertueen tason läpimurtonsa myöhemmin kuin vaikkapa 1990-luvulla. Ei ole tavatonta, että top 100:aan noustaan 24-vuotiaana.

IMG Academykin profiloituu nuoria urheilijoita yliopistoon preppaavana tahona. Siinä iässä on vielä vuosien matka ammattilaiskiertueelle. Jossain muualla he saavat viimeisen silauksensa, vaikka ammattilaispelaajiksi päätyisivätkin. Toki monet pelaajat palaavat myöhemmin vielä välillä valmentautumaan akatemiaan.

Pelaajien kaupallinen kiinnostavuus

Viime aikojen miesten top 20:sta vain Japanin Kei Nishikori on selvästi jenkkiakatemian, vieläpä juuri IMG Academyn, kasvatti. IMG Academyn legendaarisimmat pelaajatkin ovat menneisyydestä: Agassi, Jim Courier, Boris Becker, Tommy Haas, Monica Seles… Toki nykyisiäkin pelaajia on, kuten Nishikori, Maria Sharapova, osittain Serena ja Venus Williams. Ryan Harrison voitti juuri Memphisissä ensimmäisen ATP-kisansa, ja hän on hyvin vahvasti tämän akatemian pelaaja.

Myös Yhdysvaltain Tennisliitto USTA on kehittänyt toimintaansa 20 vuoden aikana. Monet omat pelaajat tulevat nykyisin enemmän liiton kuin akatemioiden kautta. Sattumoisin USTA on juuri rakentanut Floridan Orlandoon uuden 60 miljoonaa dollaria maksaneen valmennuskeskuksensa, jossa on 100 kenttää. Tästä tulee selkeästi maailman tenniksen ykköspaikka. Floridan akatemioissakaan ei vielä tiedetä, kuinka tämä vaikuttaa heidän asemaansa, mutta kilpailua syntyy.

Voi olla, että huippupelaajatuotanto Amerikassa on jatkossa yhä voimakkaammin tennisliiton asia, ja akatemiat joutuvat tekemään liiketoimintaansa yhä enemmän kursseilla ja keskinkertaisten pelaajien opiskelun mahdollistamalla.

Floridalaisista tennisakatemioista IMG Academy on massiivisin. Se on IMG:n paisuttaman toiminnan myötä myös "tehdasmaisin" ja sillä on suuret pelaajamassat. Sillä on toiminnassaan myös paras laadun leima.

Nishikori on kuitenkin kuvaava pelaaja kaupallisen akatemian fokukselle. Hän on japanilaisena ja aasialaisena suuren markkina-alueen pelaaja.

Akatemiakin on hyötynyt japanilaisten jättiyritysten panoksesta Nishikorin taustalla. Jopa akatemiassa yhä valmentava 85-vuotias Bollettieri on tehnyt bisnesmatkoja Aasiaan Nishikorin myötä.

Tällä ajattelulla lahjakkuuksissa on järkevämpää satsata ison markkinan pelaajaan kuin vaikka vähän parempaan pienemmän kaupallisen potentiaalin lahjakkuuteen. Siksi yksilön on vaikeaa nousta esille luontaista reittiä tällaisesta akatemiasta.

Ja tyttöjuniorit ovat halutumpia kuin pojat, koska tytön ammattilaisura alkaa näkyä rahana viiden vuoden päästä, pojan ehkä kymmenen.

Lue myös Max Wennäkosken kolumni Yhdysvaltain yliopistotenniksestä: http://tennislehti.fi/issues/19/jalkipeli/kolumni-1

Kolumni: Yliopistotennis oiva askel ammattilaisuralle

Yliopistojen mestaruuskisoissa University of Georgiassa riitti tunnelmaa. Kuva: Max Wennakoski

50 000 dollaria on summa, jonka Peter Polansky tienasi ensimmaisen kierroksen tappiostaan Australian avoimissa 2017. Kovin moni lukijoista ei varmaankaan tiedä, kuka on Peter Polansky. Han on kanadalainen tennisammattilainen, joka on tällä hetkellä rankattuna 125:nneksi tenniksen maailmanlistalla. Miksi tällä on merkitystä?

Moni lukioikäinen junioripelaaja mietti, mitä tehdä lukion jälkeen. Riittävätkö rahkeet ammattilaiskentille vai siirtyäkö opiskelun pariin? Ilman sponsoreita kulut ammattilaiskiertueella pelaavalle, valmentajan kanssa kiertävälle lähentelevät hulppeata 150 000 dollarin luokkaa vuodessa. Täytyy myös muistaa, että moni tennispelaaja on vielä fyysisesti kovin raakile 18-vuotiaana, jolloin hyppäys miesten ammattilaiskisoihin voi olla brutaali.

Tässä kohdassa erittäin huomioonotettava vaihtoehto pelaajalle, joka haluaa jatkaa pelinsa kehittämistä ja samalla opiskella tutkinnon, on yliopistotennis Yhdysvalloissa. Tennisjoukkueisiin on mahdollista saada urheilustipendeja, jotka kattavat opiskelusta aiheutuvat kulut tai osan niista.

Sen lisäksi tennisjoukkueen pelaajille on huolehdittu kaikki välineistä ja aikataulujen yhteensovittamisesta alkaen, jolloin pelaajan osaksi ei jää muuta kuin luennoilla käyminen ja harjoituksiin sekä peleihin osallistuminen. Pitää kuitenkin muistaa, että tenteistä pitää päästä läpi voidakseen pelata otteluissa.

***

Tenniksen osalta harjoittelu on monipuolista ja yliopiston resurssit valmentajista hierojiin ovat opiskelijoiden käytettävissä. Se on huomattava etu pelaajalle, joka haluaa valmistautua ammattilaisuraan. Esimerkkeina voidaan myoskin mainita esimerkiksi Noah Rubin, joka pelasi taman vuoden Australian avoimissa Roger Federeria vastaan. Hän pelasi ja opiskeli yhden vuoden Wake Forest -yliopistossa, minkä jälkeen lähti ammatilaiskentille. Varmasti valmiimpana pelaajana ja monta kokemusta rikkaampana.

Toinen huomattava etu on, etta monen yliopiston valmentaja matkustaa nykyisin pelaajiensa kanssa pelikauden ulkopuolella Yhdysvalloissa pelattaviin ammattilaiskilpailuihin, jolloin kokemusta voi kertyä sekä yliopistopeleistä että ammattilaiskentiltä.

Suomessa kesäisin pelattava ammattilaiskiertue on erinomainen paikka kokeilla kykyjään. Kovien pelien saaminen on välttämätöntä kehittymisen kannalta. 18-vuotiaan pelaajan yhden tai kahden ottelun viikkotahti ammattilaiskilpailuissa ei ole optimaalinen ratkaisu taloudellisesti eikä kehittymisen kannalta. Mielestäni mikäli pelaaja menestyy Challenger-tasolla 18-vuotiaana (Jarkko Nieminen tai Henri Kontinen), voi ammattilaistennikseen siirtyminen olla oikea vaihtoehto. Kuitenkin jopa muuan Milos Raonic loytyi University of Virginian rektrytointilistan ykköspaikalta, ennen kuin hän päätyi viime hetkessä ammattilaisuraan.

***

Yliopistotennis on lähempänä joukkuelajia, mikä on monesti mukavaa vaihtelua tennispelaajille. Kuitenkin valmentajan ja joukkueen merkitys korostuu yksilön kehittymisen kannalta, sillä hyvä valmentaja osaa ottaa eri pelaaja- ja ihmistyypit huomioon. Monesti etenkin yhdysvaltalaiset valmentajat uskovat kovaan kuriin ja vanhanaikaisiin metodeihin, mikä voi pahimmassa tapauksessa johtaa ominaisen pelityylin muokkautumiseen ja peli-identiteetin kyseenalaistamiseen. 

Monille se voi tulla yllätyksenä kun on koko ikänsä tottunut pelaamaan tietyllä tavalla, ja uusi valmentaja näkeekin pelaajan tien menestykseen täysin eri tavalla. Joissakin tapauksissa tämä voi johtaa rentouden katoamiseen pelissä. Valmentajien ja yliopistojen kirjo on laaja, jolloin itselle oikean yliopiston valitsemisen tärkeys painottuu.

Yhdysvaltojen kulttuurissa painottuu paljon myös urheilijoiden ja valmentajien arvostus. Muut opiskelijat ja yliopistojen professorit ovat todella innoissaan kuullessaan, että ulkomainen opiskelija pelaa yliopiston tennisjoukkueessa. Toisaalta myös etenkin tennispelaajilta odotetaan tiettyja amerikkalaisia perusarvoja: kovaa työmotivaatiota, hyviä organisointi- ja kommunikaatiotaitoja seka toisten kannustamista. Tämä ulottuu myös työelämään, jossa yliopistotasolla menestyneet entiset urheilijat ovat monesti niitä kaikkein halutuimpia työntekijöitä - juurikin edellä mainituuista ominaisuuksista johtuen.

Tennisvalmentajat nauttivat ammattikuntana suurta arvostusta. Head Coach on arvostettu positio, mikä motivoi heitä onnistumaan työssään ja voittamaan lisää mestaruuksia yliopistoilleen.

Kirjoittaja toimii nykyisin tennisvalmentajana New Yorkissa, jossa hän valmentaa etenkin yliopistoon valmistautuvia nuoria pelaajia. Hän oli aiemmin Virginia Commonwealth University -tennisjoukkueen kapteeni sekä yliopistotenniksessä sijoitettuna 15 parhaan pelaajan joukossa.

 

Tiesitkö, että Tennisliiton toimistolta löytyy arvokasta kokemusta yliopistotenniksen maailmasta? Ota yhteyttä Roope Kailaheimoon, mikäli kaipaat lisätietoa siitä, millaista on pelata Yhdysvaltain tai Iso-Britannian yliopistomaailmassa. Roopen tavoitat meilitse osoitteesta roope.kailaheimo@tennis.fi.

Instagram-kuva käyttäjältä eurosport_suomi

ATP World Tour Uncovered: Henri Kontinen ja John Peers

ATP World Tour Uncovered presented by Peugeot goes behind the scenes with John Peers and Henri Kontinen, the hottest doubles team on tour. Getty Images photo. SUBSCRIBE YouTube Channel: http://bit.ly/2dj6EhW DISCOVER Online: http://www.atpworldtour.com/ Mobile: http://www.myatp.com/ FOLLOW THE ATP WORLD TOUR Check live scores: http://www.atpworldtour.com/en/scores View the latest rankings: http://www.atpworldtour.com/en/rankings Meet the players: http://www.atpworldtour.com/en/players Follow the tournaments: http://www.atpworldtour.com/en/tournaments Catch up on tennis news: http://www.atpworldtour.com/en/news JOIN THE CONVERSATION! Like us on Facebook: https://www.facebook.com/ATPWorldTour/ Follow us on Twitter: https://twitter.com/ATPWorldTour Follow us on Instagram: https://www.instagram.com/atpworldtour/ Follow us on Google+: https://plus.google.com/+ATPWorldTour

https://youtube.com/watch?v=EliakwkWem8

Henri Kontinen kutsuu lapset LähiTapiola Street Tennis -kiertueelle

LähiTapiola Street Tennis -kiertueen kummipelaaja Henri Kontisen rakkaus tennikseen syttyi jo pikkulapsena. Nyt hän innostaa koululaisia ja päiväkotilapsia ympäri Suomen tämän monipuolisen ja hauskan lajin pariin. Katso videolta, miten helposti pääset pelin alkuun ja kuuntele, miten Wimbledon-voittajan oma ura lähti käyntiin. #lähitapiola #tennisfi

https://youtube.com/watch?v=1iQAa17j9SQ

Kuukauden kuumat: Federerin huikea paluu ja Davis Cup kriisissä

Roger Federer teki äärettömän vahvan paluun Grand Slam -voittajaksi. Kuva: All Over Press

Vanha valta palasi

Australian avoimissa oli lähes hämmästyttävää, kuinka Roger Federer palasi suurvoittajaksi miltei viiden vuoden tauon jälkeen – ja kohtasi finaalissa merkittävimmän vastustajansa Rafael Nadalin, joka hänkin palasi parrasvaloihin. Ja naisten loppuottelussa olivat pitkästä aikaa suurfinaalissa vastakkain Serena ja Venus Williams.

Tennis on muuttunut kymmenessä vuodessakin rajusti siinä, kuinka pelaajien huippuvuodet venyvät yhä pidemmiksi. Etenkin Federerin ja Nadalin esimerkkiä kannattaa kaikkien pelaajien ja tennisvalmennuksessa mukana olevien miettiä; kaksikko otti kuukausien harjoitustauon ennen Australian avoimia ja eteni terävällä fyysisellä iskulla loppuotteluun. Se ei ole sattumaa.

Davis Cup kriisissä

Tennisammattilaisista on tullut yhä viisaampia sen suhteen, milloin ja miten he itseään rasittavat. Moni jättää Davis Cup -ottelun nykyisin kylmästi väliin, jos edeltävä rasitus sitä vaatii. Australian avointen jälkeen huippupelaajat eivät lähteneet pitkille matkoille vierasotteluihin, eivätkä kaikki pelanneet kotiotteluakaan. Aivan kärjestä vain Novak Djokovic pelasi maailmanlohkon avauskierroksella. Samoihin aikoihin esimerkiksi Roger Federer on markkinoinut voimakkaasti syksyllä ensimmäisen kerran pelattavaa Euroopan ja muun maailman välistä Laver Cupia. Kansainvälinen Tennisliitto ITF miettii parhaillaan Davis Cupin uudistamista. Siinä on syytä onnistua, muuten kilpailevat tuotteet ajavat hienon ja perinteisen kilpailun ohi.

Myöhäinen nousija

Yhdysvaltain Coco Vandeweghe ihastutti Australian avoimissa etenemällä naisten välieriin asti. Amerikkalaispelaaja on 25-vuotiaana tekemässä poikkeuksellisen myöhäistä läpimurtoa aivan naisten maailman kärkeen. Kalifornialaisen pelissä on paljon hyvää. Hän on loistava syöttäjä ja voimakas peruslyöjä. Ehkä voimapelillä on vaatinut vähän aikaa löytää itseluottamus tämän tason pelaamiseen? Ja Vandeweghe pelaa hyvällä asenteella. Hänessä on ainesta jopa suurvoittajaksi. Lähiaikoina vuorossa ovat jättimäiset Indian Wellsin ja Miamin kisat. Kotimaan isoissa kisoissa voi olla odotettavissa kovaa jälkeä.

Läpimurtoa tarjolla

Indian Wellsin ja Miamin Mastersit ovat yksi kauden vedenjakajista. Ne ovat viimeiset kovan kentän kisat ennen kuukausia jatkuvaa massalla ja ruoholla pelaamista. Andy Murray ja Novak Djokovic ovat ärsytettyjä Australian avointen yllätystappioistaan. Jatkuuko Federerin ja Nadalin Australian fyysinen vire vai oliko kuntopiikki korkeimmillaan nimenomaan Australiassa heti hyvän harjoituskauden päätteeksi? Jack Sock ja Jo-Wilfried Tsonga ovat voittaneet vuoden alkuun kaksi titteliä, Tsonga eteni pitkälle Australiassakin. Onko heistä pelaamaan suurta tennistä suuressa ympäristössä? Alexander Zvereviltä odotetaan isojen kisojen läpimurtoa. Grigor Dimitrov on ollut alkukauden neljän parhaan pelaajan joukossa. Pystyykö hän jatkamaan samaan tahtiin vielä läpi maaliskuunkin? Dimitrov on hyvässä fyysisessä iskussa ja on lisännyt hieman järkeä pelaamiseensa. Muutos hyvään suuntaan voi vaikka olla pysyvä.