Jarkon viimeinen kaksinpeli - katso kuvat

Jarkko Nieminen taisteli tiukasti jokaisesta pallosta Nicolas Almagroa vastaan.

Jarkko Niemisen uskomaton kaksinpelin ATP-ura sai päätöksensä tiistaina 20. lokakuuta, kun Nieminen taipui kolmieräisessä trillerissä Nicolas Almagrolle erin 2-1 (6-3, 6-7, 4-6). Nieminen oli tiukasti voitossa kiinni toisen erän katkaisupelissä, jonka Almagro vei lopulta nimiinsä 8-6.

Nieminen oli ottelun ratkettua tunteikas. Suomalaisen tennissuuruuden pää painui pitkäksi aikaa pyyhkeen sisään ennen kuin hän nousi kiittämään yleisöä.

Jarkko vetäytyi pyyhkeen alle omaan rauhaan hetkeksi, kun tunteet ottivat ottelun päätyttyä voiton.

- Minulla oli liikuttunut olo, olen tunteikas ihminen. Ei niinkään siksi, että urani päättyi, vaan siksi, että sain niin uskomattoman kannustuksen yleisöltä, Nieminen kertoi.

- Jos olisin pelannut viimeisen kaksinpelini puolityhjässä hallissa jossain muualla, olisin ehkä pukuhuoneessa tuntenut oloni tyhjäksi, mutta ei minulle olisi tullut tällaista tunnemyrskyä.

Stockholm Open on Niemiselle erityisen rakas, sillä mainion vastaanoton lisäksi hän on yltänyt siellä kolmesti loppuotteluun.

Viimeinen vilkutus. Jarkko Niemisen uskomaton ura on ohi.

Almagro oli Niemiselle yllätysvastustaja, sillä hänen kaavion mukainen vastustajansa Daniel Munoz-De La Nava jäi loukkaantumisen vuoksi pois. Samalla vastus koveni alkuperäisestä.

- Vaihdoin vain ajatuksissani Munoz-De La Navan vahvuuksien ja heikkouksien tilalle Almagron. Enemmän tappio harmittaisi, jos olisin pelannut taktisesti toisin. Tietysti minulla on vielä kilpailuvietti jäljellä ja olisi mielelläni jatkanut matseja tässä tunnelmassa, Nieminen kiitteli kannustusta.

- Heti kun tulin Tukholmaan, tuntui kuin olisin tullut kotiin.

Nieminen kohtasi parinsa Johan Brunströmin kanssa nelinpelin ensimmäisellä kierroksella keskiviikkona Jonathan Marrayn ja Aisam-Ul-Haq Qureshin. Valitettavasti tuo ottelu päättyi 4-6, 4-6 -tappioon. 

Niemisen Tukholman-reissu huipentuu komeaan jäähyväisjuhlaan Kuninkaallisessa tennishallissa perjantaina 23. lokakuuta. ATP muistaa tuolloin suomalaisen tenniksen suurlähettilästä.

Video: If Stockholm Open

 

Kolumni: Ei häviämisen kuulukaan olla kivaa

Parin kuukauden takaisesta kolumnistani, joka käsitteli junioreiden ulkomaan kiertämistä, on kuulunut ilahduttavan kaksijakoista palautetta jopa sen kirjoittajalle asti. Toiset ovat sitä mieltä, että ulkomaille pitää ehdottomasti mennä jo nuoresta pitäen, kun taas toiset puolestaan eivät ymmärrä sinne lähtemisen painetta ollenkaan. Mikä on tuo paine? Onko olemassa jokin suuri voima, joka saa juniorit pelkäämään ikätovereitaan vastaan pelaamista Suomessa?

***

Suurin osa junioreiden kanssa tekemisissä olevista henkilöistä - valmentajat ja vanhemmat mukaan lukien - lienee yksimielisiä siitä, että ottelut ja kilpailutilanne kehittävät pelaajaa valtavasti.

Mikä voisikaan siis olla parempi kilpailutilanne kuin kilpailla oman ikäluokan huippuja vastaan rintarinnan? Välillä toinen voittaa ja välillä toinen. Pelaajat puskevat toisiaan treenaamaan kovempaa ja kehittymään entisestään. Ranking-sijat vaihtelevat, kun pelaajien kehityspyrähdykset osuvat eri aikoihin.

Kuitenkin Suomessa on mahdollista kuulla kauhutarinoita, joissa Suomen ikäluokkansa parhaat juniorit eivät ole kohdanneet vuoteen tai kahteen ollenkaan. Ei uskalleta kohdata muita omanikäisiä, ettei vahingossakaan illuusio ikäluokan ykkös- tai kakkossijasta romutu sokkitappioon. Tai ihan vain siihen, että joku toinen olikin parempi. Ihanan paineetonta lähteä ulkomaille pelaamaan tuntemattomia paremmin rankattuja vastaan. Sen niin väliä vaikka siellä tappio tulisi, eipähän tullut hävittyä kenellekään huonommalleen. Eikä toiselle suomalaiselle.

Kaiken lisäksi noiden hävittyjen otteluiden jälkeen juniorin kanssa juteltaessa kuulee useimmiten vain sanat ”ihan sama”. Häviämistä pitää vihata, sen pitää näkyä. Se ei tarkoita mailan heittelyä ja huonoa käytöstä, vaan yrittämistä loppuun asti, taistelua ja voittamisen keinojen löytämistä vaikka väkisin. Huonommalleen häviämisen pelko näkyy nykyään jopa treeneissä, jossa treenierä laitetaan läskiksi puolessa välissä, jos tilanne näyttää pahalta. Ei jakseta edes yrittää, ettei vain oikeasti hävitä.

***

Juuri tämän takia ikäluokan kärkipelaajien kohtaamisiin liittyy – tai ainakin pitäisi liittyä – tunnetta, häviämisen vihaamista. Niissä juniori laitetaan kerta toisensa jälkeen kunnon painetilanteeseen mittaamaan tasoaan.

Se, että voitat jonkun pelaajan kerran, ei riitä. Sinun tulee pystyä voittamaan hänet joka kerta. Hävinneen osapuolen toivoisi vastaavasti treenaavan aina entistä kovempaa, että seuraavalla kerralla se pahin kilpakumppani kaatuu.

On sääli, jos juniorimme suuntaavat kerta toisensa jälkeen ulkomaille pelaamaan, eikä kansallisia todellisia kilpailutilanteita pääse syntymään ainakaan tarpeeksi. Varsinkin, jos kyse on vain siitä, ettei uskalleta. Tai siitä, että halutaan parempi ranking.

Emmekö kuitenkin olleet yksimielisiä siitä, että kunnon paineen sisältävä kilpailutilanne on se, joka kehittää eniten?

Kirjoittaja on entinen tennisammattilainen

 

Norpe Tennisliiga houkuttaa huippuja

Patrik Niklas-Salminen teki kansainvälisen läpimurtonsa kesällä Wimbledonissa.

Käynnissä on kolmas Norpe Tennisliigan nimellä kulkeva tenniksen liigakausi. Nykymuotoinen Tennisliiga alkoi jo pari vuotta aiemmin, jolloin siirryttiin yksittäisiin koti- ja vierasotteluihin. Sitä ennen oli pelattu vuosia vanhalla keskitettyjen liigakierrosten formaatilla. Pohdin seuraavassa sitä, mikä on mahdollistanut Tennisliigan kehittymisen kiinnostavaksi valtakunnalliseksi huippusarjaksi.

Nykymuotoista liigaa alettiin kehittämään noin viisi vuotta sitten. Kansalliselle aikuisten huippusarjalle oli Suomessa tilaus, ja siihen vanha SM-liiga sekä yksilökilpailuina pelattava Finnish Tour eivät vastanneet. Sinänsä olisi hyvin voinut käydä niin, että huippusarja olisi perustunut yksilökilpailuille, mutta kohteeksi valikoitui joukkuemuotoinen liiga. Yksi syy lienee se, että joukkuemuotoisessa sarjassa, jossa seurat kilvoittelevat keskenään, syntyy helpommin yhteisöllisyyttä. Tämä on sekä pelaajien, järjestäjien että yleisön näkökulmasta merkittävä asia. Yksi yhteisöllisyyden ilmentymä on se, että liigakauden päätteeksi järjestetään joukkueiden yhteinen palkintogaala, jossa palkitaan paitsi pelaajia myös muita liigan parissa toimivia.

TaTSilla oli viime kauden päätteeksi aihetta juhlaan.

***

Siirtyminen uuteen peliformaattiin on vaikuttanut liigan kehitykseen. Ehkä tärkein Tennisliigan menestykseen vaikuttanut syy on kuitenkin arvostuksen lisääntyminen. Se on lähtenyt siitä, että joukkueet, pelaajat ja muut liigan parissa toimivat ovat alkaneet itse arvostaa tekemistään. Sen myötä syntyy arvostusta myös ulkopuolisten silmissä. Arvostus näkyy esimerkiksi siinä, että seurat panostavat liigan tapahtumiin ja pelaajat kokevat liigassa pelaamisen arvokkaaksi. Pelaajilla on tärkeä rooli siinä, että yleisö kiinnostuu liigasta ja syntyy niin sanottua fanikulttuuria.

Tänä päivänä Tennisliigassa pelataan todella tasokasta tennistä. Esimerkkinä voidaan mainita, että monet ulkomaalaiset ATP-listalla 500 parhaan joukossa olevat pelaajat tulevat tänne pelaamaan liigaa. Myös lähes kaikki suomalaiset huippupelaajat ovat viime vuosina esiintyneet liigassa. Tennisliiga pärjääkin jo vertailussa alimman tason ammattilaiskilpailuille sekä monen muun lajin kansallisille sarjoille. Sinänsä taso oli jo vanhan SM-liigan aikaan kohtuullisen hyvä, joten Tennisliigan suosion kasvu ei selity pelkästään tason nousulla. Itse asiassa voidaan ajatella jopa niin päin, että tason nousu on seurausta liigan yleisen arvostuksen lisääntymisestä.

***

Tennisliigan imagon kannalta myös onnistunut viestintä on tärkeää. Liiga on saanut näkyvyyttä paikallismedioissa melko hyvinkin. Sen sijaan valtakunnallinen media on onnistunut sivuuttamaan liigan lähes täysin. Isot kaupalliset mediatalot keskittyvät kansainväliseen huipputennikseen, mutta Ylen tehtävä on palvella veronmaksajia monipuolisesti. Ihmetyttääkin, miksi Yle ei ole noteerannut juuri millään tavalla kansallisen huippusarjan otteluita. Onneksi Tennisliigan menestys ei kuitenkaan ole tästä kiinni. Liiga on saanut todella paljon näkyvyyttä omissa viestintäkanavissa ja sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Tennisliigan omilla sivuilla käydään tuhansia kertoja liigakierroksen aikana. Onnistunut viestintästrategia onkin perustunut liiton ja seurojen omaan aktiivisuuteen.

Tennisliigaa lähdettiin kehittämään määrätietoisesti yhdessä seurojen kanssa. Juuri seurojen arvokas työ on vienyt sitä eteenpäin. Seurojen toiveita on kuunneltu, ja seurat ovat saaneet vaikuttaa siihen, mitä muutoksia liigaan on tehty. Yhteistyö seurojen ja liiton välillä onkin ollut toimivaa. Iso merkitys on myös sponsoreilla. Niistä pääyhteistyökumppani Norpe on mahdollistanut koko liigan kehittämisen. Joukkueet kantavat suurimman taloudellisen ja toiminnallisen vastuun liigasta ja sen vuoksi on todella tärkeää, että myös joukkueilla on ollut riittävästi omia yhteistyökumppaneita.

Yhteenvetona voidaan todeta, että menestyksen kulmakiviä ovat olleet arvostus, seuralähtöisyys, hyvät yhteistyökumppanit, toimiva yhteistyö sekä aktiivinen oma viestintä. Nähtäväksi jää, mihin Tennisliiga kehittyy seuraavien viiden vuoden aikana. Pohja on vankka - ja sen päälle on hyvä rakentaa.

Kirjoittaja on Suomen Tennisliiton seurapalvelupäällikkö

 

Instagram-kuva käyttäjältä atpwtafanpage0328

Superparille kahdessa viikossa kaksi voittoa

Lue Henri Kontisen ja Treat Hueyn kommentit kahdeksan voitokkaan ottelun ja kahden turnausvoiton jälkeen. Superpari jatkaa seuraavaksi Baseliin ja toivon mukaan Pariisiin. Ensi numerossa lisää Henkan tulevaisuudensuunnitelmista!

http://www.atpworldtour.com/en/news/huey-kontinen-doubles-final-2015-kuala-lumpur

http://www.tennis.fi/sitenews/view/-/nid/15859/ngid/1/

Déjà vu.

Kuva, jonka Henri Kontinen (@henrikontinen) julkaisi

 

Ortopedin vastaanotolla, osa 1: Tenniksen tyyppivammat

Kirjoittaja Panu Hirvinen on ortopedian, kirurgian ja traumatologian erikoislääkäri. Hän työskentelee Aava Orto-Lääkäreissä ja harrastaa vapaa-ajallaan tennistä.

Kuinka vamma-altis laji tennis on?

Yleisesti ottaen tennis ei muihin palloilulajeihin verrattuna ole kovinkaan tapaturma-altis laji; kontakteja ei tule lainkaan ja juoksuvauhdit jäävät pienemmiksi kuin isoilla kentillä. Varsinaisista tapaturmista yleisin on nilkan nyrjähdys, esimerkiksi polven tai olkapään nivelsidevammat ovat jo hyvin harvinaisia.

Suurin osa tennisvammoista on rasitustyyppisiä. Se on tyypillistä yksilölajille, jossa toistojen määrän on niin voiman kuin taidonkin kehittymisen kannalta oltava riittävän suuri.

Minkälaisia vammoja erityisesti nuorimmilla pelaajilla esiintyy?

Kasvuikäisten pelaajien rasitusvammat ovat pääosin samoja kuin muidenkin lajien urheilijoilla; etupäässä niin sanottuja ”apofysiittejä” eli jänteiden kiinnittymiskohtien luutumistumakkeiden vetokuormituksesta johtuvia rasituskipeytymisiä.

Määräävä tekijä näissä ei ole laji sinänsä tai suoritustekniikka, vaan luiden pituuskasvu, joka venyttää lihaksia pienellä viiveellä perässään.

”Liian lyhyiden” lihasten vetokuorma kiinnityspisteisiinsä on paljon suurempi kuin ennen kasvupyrähdystä tai lihasten saavutettua lopullisen pituutensa ja elastisuutensa 1-2 vuotta kasvun päättymisen jälkeen.

Tavallisimpia apofysiittejä ovat kasvupyrähdyksen aivan alkuvaiheessa esiintyvä kantapääkipu "Severin tauti" ja hieman myöhemmässä vaiheessa kaikkein tavallisin polvilumpion jänteen kiinnityskyhmyn kipu ja kyhmynmuodostus ”Osgood-Schlatterin tauti”. Nämä ovat tuttuja useimmille valmentajille ja kaikille liikunnanopettajille.

Entisaikaan koululääkärit hoitivat apofysiitit kategorisesti kolmen kuukauden urheilukielloin. Koska taudin luonnollinen kulku esimerkiksi Osgood-Schlatterin kyseessä ollen voi olla pari-kolmekin vuotta, lepäsi tai ei, pakkotaukoja tuli useita peräkkäin ja nuoren mielenkiinto siirtyi urheilusta muihin asioihin.

Nykykäsityksen mukaan urheileminen pienen kivunkin kanssa on täysin turvallista eikä jätä jälkeensä mitään, mitä tarvitsisi katua myöhemmin. Pahimmissa kipuvaiheissa, kun vaiva tuottaa enemmän murhetta kuin pelaaminen iloa, parin viikon huilitauot voivat olla paikallaan. Kipu ei niiden aikana juuri vähene, mutta pelihalut kasvavat.

Entä kun peli kovenee ja harjoitusmäärät lisääntyvät?

Kasvun päätyttyä nuorten kilpapelaajien rasitusvammat muuttuvat enemmän lajityyppisiksi. Niissä erottuu kolme eri mekanismia: terävän, nopean liikkeen ja siihen liittyvien kiertojen aiheuttama kuormitus alaraajoihin ja lanneselkään, yhä kovempaa vauhtia liikkuvan pallon lyömisen aiheuttama kuormitus mailakäden kyynär- ja ranneniveleen, sekä syöttöliikkeen aiheuttama olkanivelen kuormitus.

Periaatteessa nämä samat asiat ovat ongelma myös vanhemmilla kilpapelaajilla uran loppuun saakka. Pisimmän ja menestyksekkäimmän uran lajissa kuin lajissa eivät välttämättä teekään kaikkein lahjakkaimmat pelaajat, vaan ne jotka rakenteensa ja psykomotoristen omainaisuuksiensa vuoksi kestävät parhaiten lajin rasituksia. Lahjakkuutta toki sekin.

Toisin kuin myöhemmällä iällä aloittaneen ”senioripelaajan” vammat, jotka johtuvat lähes poikkeuksetta teknisen suorituksen puutteista ja paranevat varmemmin tennisvalmentajan kuin lääkärin vastaanotolla, kovimmin harjoittelevien junioreiden rasitusvammojen taustalla saattavat olla myös puhtaasti toistojen suuret määrät. Tähän ei kuitenkaan valmentajan pidä tuudittautua ennen kuin on varma siitä, ettei suoritustekniikassa ole korjattavaa. Hyvä tekninen suoritus ei pelkästään paranna menestymisedellytyksiä lajissa, vaan on myös paras turva vammoja vastaan.

Tyyppivammat  - miten niitä hoidetaan?

Tavallisin alaraajan rasitusvamma kohdistuu polven ojentajamekanismiin. Tyypillisin kivun ja kudosvaurion esiintymiskohta on polvilumpiojänteen keskiosan kiinnityskohta usein jo kasvuvaiheen aikana sarvimaiseksi ”venytysluutuneeseen” lumpion alakärkeen. Taudin tavallisin kutsumanimi nimi on ”hyppääjän polvi”, ja sitä esiintyy monissa muissakin kitkaisella alustalla pelattavissa sisäpallolajeissa.

Taustalla saatta olla niin nilkkanivelen aliliikkuvuutta, ja siitä seuraavaa nelipäisen reisilihaksen ekssentrisen joustotyön lisääntymistä, kehonhallinnallisista puutteista johtuvaa lantio-takareisilihaston vajavaista hyödyntämistä ja niin edelleen.

Syötöstä verkolle -pelaaja kärsii tästä ongelmasta todennäköisemmin kuin takakentän puurtaja. Hoito aloitetaan aina alaraajafysioterapeutin kanssa ja mieluiten yhteistyössä valmentajan kanssa. Leikkaushoitokin tulee usein kyseeseen. Perinteinen avoleikkaustekniikka on luotettava, eikä kajoa itse niveleen. Kokemukset yrityksistä hoitaa tätä vaivaa nivelen kautta tähystystekniikalla ovat etupäässä huonoja.

Lannerangan nikamakaarten rasitusmurtumia ilmenee tenniksenpelaajilla jostain syystä paljon myöhemmällä iällä kuin muissa lajeissa, usein jo kasvunsa päättäneillä. Tämä on niitä harvoja rasitusvammatyyppejä, joissa allekirjoittanutkin nöyrtyy lepohoidon kannattajaksi, tosin lepo tarkoittaa tässä tapauksessa ankaraa rankaa tukevien keskivartalolihasten ja kehonhallinnallisia harjoittelua asiantuntevan fysioterapeutin johdolla.

”Oikea” tennispelaaja ei yleensä kärsi rystylyöntitekniikan puutteista johtuvasta kyynärpään ulkosyrjän ”tenniskyynärpäänä" tunnetusta vaivasta, vaan paremminkin kämmenlyönnissä kuormittuvan kyynärvarren koukistajalihasryhmän kiinnityspisteen kipeytymisestä kyynärpään sisäsyrjällä.

Jopa rasitusmurtumia on raportoitu kasvuikäisillä. Ilmiö tunnetaan myös "golfkyynärpäänä", joka golfissa lajissa johtuu toistuvasta turpeeseen lyömisestä. Toinen yläraajan luuperäinen ongelma voi olla ranteen puolikuuluun ylikuormituksesta johtuva verenkiertohäiriö. Molemmat ovat ongelmia, joiden ei pitäisi päästä lääkärinhoitoa vaativalle tasolle saakka, vaan valmentajan ja pelaajan pitäisi alkaa yhteistyössä pohtia sitä, mitä sinänsä ehkä menestykselliseksi osoittautuneessa lyöntitavassa, mailaotteessa, tai jopa mailassa jännityksineen voisi kivun ilmetessä muuttaa.

Yleensä kipua tuottavan lyöntitavan modifiointi on pelillisestikin kauaskantoisempi ratkaisu kuin jatkuva lepotaukojen pitäminen. Olkanivelen liikemekaniikan tarkistaminen yläraajafysioterapeutin toimesta kuuluu myös protokollaan kyynärpään ja ranteen ongelmissa, jotka usein ovat vain seurausta kivuttomasta häiriöstä liikeketjun alkupäässä.

Olkanivel on varsinainen tenniksenpelaajan solmukohta, etenkin syötössä. Toistuva nopea kiertoliike ihmisen muutoinkin laajaliikkeisimmän nivelen ääriasennoissa, varsinkin jos muun vartalon tuki jää puutteelliseksi, muokkaa niveltä väistämättä, ellei asiaan kiinnitetä erillistä huomiota. Lopputulemana biomekaniikasta piittaamattomasta kokonaisvalmennuksesta on epätasapainoinen huonosti keskittävä nivel, jonka taka-alakapseli on niin kireällä, että lapaluu törröttää paidan läpi käden ollessa normaaliasennossa. Etu-yläkapseli on löystynyt ja lapalihakset surkastuneet jokaisessa syötössä tapahtuvan pienen ”sijoiltaanmenon” aiheutettua toistuvan venytysvaurion niihin kulkevaan liikehermoon.

Tennisvalmentajan tehtävä on opettaa valmennettavalleen hyvä ja tasapainoinen syöttö, jossa koko keho on alusta saakka mukana. Lisäksi hänen työkalupakkiinsa pitää kuulua hyvä yläraajafysioterapeutti, joka esimerkiksi vuosittain arvioi liikemekaniikan kehitystä ja korjaa harjoitusterapeuttisin keinoin mahdolliset vinoumat. Tulokset tai niiden puuttuminen näkyvät kyllä pistesarakkeessa ennen pitkää.

Lisätietoja ja ajanvaraukset: https://www.aava.fi

10 000 dollarin Aava Ortolääkärit Open pelataan Talissa 16.-22. marraskuuta 2015: http://www.ippopen.net/ippopen/

Nousussa ja laskussa: Kevin Andersson viimein TOP10:een

Vanha vertyy: Jelena Jankovic

30-vuotias serbi oli vuoden 2008 maailman ykkönen ja US Open -finalisti. Viime vuosina tahti on hyytynyt pahasti, mutta nyt on tullut muutamaan viikkoon kisavoitot Guangzhousta ja Hong Kongista, jonka finaalissa kaatui yksi nykyisistä tähdistä, Angelique Kerber. Viimeksi Jankovic on vienyt kaksi kisaa 2009. Puolustusvoittoisesti pelaava Jankovic jäi ehkä vuosien saatossa pommittajien jalkoihin ja suurvoittojen puuttuminen saattoi haitata henkisesti, mutta vielä tuli yksi nousu.

Kevin Andersonin uurastus tuottaa tulosta

Pitkän päivätyön palkinto: Kevin Anderson

Etelä-afrikkalainen nousi viime viikon ATP-listalla 29-vuotiaana ensimmäistä kertaa top 10:een. 203-senttinen pommittaja tunnetaan kovana harjoittelijana ja jatkuvana kehittäjänä. Tämän vuoden toinen puolisko on nostanut perustasoa. Newille Godwinin tulo valmennustiimiin pari vuotta sitten on parantanut taktisiin yksityiskohtiin paneutumista. Kova työmoraali näkyy siinäkin, ettei esimerkiksi rystylyönti ole enää niin selvä heikkous.

***

Liian kova paikka: Serena Williams

Grand Slam jäi tekemättä, kun Williams romahti US Openin välierässä. Lokakuun alussa hän ilmoitti, että loppukausi jää väliin terveyssyistä. Ilmeistä on, että ennen muuta jättipotin menettäminen sattui henkisesti. Kauden fyysisistä vammoistaan huolimatta Williams pelasi hyvällä tasolla. Toisaalta tennistähtiä ymmärretään liian huonosti, kun he ottavat taukoja. Paljon pelaaville supertähdille US Open olisi joka tapauksessa luonteva kauden lopetus; tulisi pitkä kausien välinen tauko.

Ei enää entisensä: Rafael Nadal

Ihan parin viime viikon perusteella voisi olla nousussa-osastollakin, mutta nyt puhutaan Rafael Nadalista ja häntä mitataan sen mukaan. Nadal ei enää pysty dominoimaan otteluita kämmenlyönnillään. Peli on liiaksi vastustajan lyöntien jojossa roikkumista ja sitkeää puolustamista. Itseluottamuksen puute näkyy muun muassa syötön matalana nostona, joka taas johtaa pelkkien sivukierresyöttöjen käyttöön. Ongelmat ovat jatkuneet niin kauan, ettei peli enää irtoa kuten vielä pari vuotta sitten. Vähitellen tasonlasku on tulkittava lopulliseksi.

Koulutuspäällikkö Pekka Kainulainen: Tärkeintä on valmentajan halu oppia

Pekka Kainulainen kertoo koulutusten lisäävän valmentajien innostusta työhönsä.

Suomalaisten valmennuskoulutusten taustalla on 38-vuotias Pekka Kainulainen. Liikuntatieteiden maisteri Kainulainen on toiminut Liikuntakeskus Pajulahden palkkaamana Tennisliiton koulutuspäällikkönä jo lähes 11 vuotta.

Pajulahdessa hänen vastuulleen kuuluvat myös Valmentajan erikoisammatti- ja ammattitutkinnot, jotka ovat monilajikoulutuksia. Lisäksi Kainulainen toimii kilpavalmennuksen päävalmentajana Tampereen Tennisseurassa, on mukana kehittämässä HVS:n valmennustoimintaa sekä vastaa Amerilla pelaaja- ja valmentajasopimuksista.

Kun Kainulainen aloitti työnsä koulutuspäällikkönä vuonna 2005, hän uudisti koulutusohjelmat lähes kokonaan.
– Nykyään koulutukset ovat yhtenäisiä, sisältö on laajaa ja sitä päivitetään jatkuvasti vastaamaan nykyaikaisia vaatimuksia ja tietoa, kertoo Kainulainen.
Siihen viittaa esimerkiksi Tennisliiton koulutustoiminnalle myönnetty Kansainvälisen Tennisliiton kultainen laatusertifikaatti.

Kainulainen kertoo, että valmentaminen - ja oppiminen kokonaisuudessaan - on tällä hetkellä todella suuressa murroksessa, mikä vaikuttaa myös koulutuksiin.
– Valmentamisen kouluttaminen on muuttumassa yhä oppilaslähtöisemmäksi. Vielä enemmän pitäisi painottaa oppimista lähijaksojen välillä ja antaa virikkeitä siihen. Ennen koulutus oli enemmän luennointia ja tiedonjakamista. Nykyään ideana on, että oppiminen jatkuu koulutuksen jälkeenkin, toteaa Kainulainen.

Huiput valmentavat huippuja

Tennisliiton ja Pajulahden yhteistyö alkoi vuonna 2005. Koulutusten palaute on ollut positiivista. Ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen korkealla laadulla ja ammattimaisuudella pyritään varmistamaan lajin tuleva kasvu ja uusien nuorten pelaajien kehitys. Valmentajakoulutukset ovat erittäin tärkeitä suomalaisen tenniksen kannalta, koska valmentajat pystyvät siten päivittämään osaamistaan ja valmennustietämystään sekä jakamaan tietoa ja työkaluja muille.

Tällä hetkellä valmentajakoulutuksia on viisi: I-tason, II-tason, III-tason koulutukset ja IV-tason valmentajakoulutus (VAT ja VEAT) sekä huippuvalmentajien koulutusohjelma. Myös valmennusseminaareja järjestetään.

Valmentajan ammattitutkinto VAT on monilajikoulutus, jonka tavoitteena on valmentajien oman ammattitaidon ja toiminnan kehittäminen seura-, alue- ja liittotasoilla. Viimeksi koulutuksessa oli 23 valmentajaa 16 eri lajista.

Huippuvalmentajakoulutus on tarkoitettu tennisvalmentajille, joista nähdään, että heillä on sekä nyt että tulevaisuudessa suuri rooli suomalaisen tenniksen eteenpäin viejinä.
– Huippuvalmentajakoulutuksen ajatuksena on, että valmentajat kehittävät omia pelaajiaan, omaa seuraa ja omaa aluettaan. Osallistujien lähtötaso kartoitetaan aina. Koetetaan löytää tarpeita etukäteen ja vastataan niihin koulutuksen aikana, kertoo Kainulainen.

Huippuvalmentajakoulutus koostuu muun muassa kansainvälisestä jaksosta Tukholmassa, jossa on mukana nimekkäitä kouluttajia ja valmentajia, kuten Jarkko Niemisen entinen valmentaja Jan De Witt. IPP Openin yhteyteen rakennetussa toisessa jaksossa kouluttaa muun muassa JNTA:n päävalmentaja Federico Ricci.

Kainulainen työskentelee muun muassa Pajulahden kentillä.

Hyötyjä myös kokeneille

Valmennuskoulutuksen kautta kokeneetkin valmentajat saavat uusia valmennusvinkkejä.
– Valmentajat saavat paljon uusia ajatuksia, kasvattavat motivaatiotaan ja innostumistaan, itsensä kehittävyyden prosessi voimistuu ja verkostot laajenevat.

Tarkoituksena on, että koulutuksien myötä valmentajat saavat tietoa, taitoja sekä työkaluja siihen, miten informaatiota jaetaan muille.

– Moni valmentaja tekee töitä omissa halleissaan, mikä on yksinäistä hommaa. Kun tapaa koulutuksen kautta toisia valmentajia, pystyy verkostoitumaan kollegoiden kanssa. Valmentajayhteistyö kehittyy, lisää Kainulainen.

Lopuksi Kainulainen kertoo, että vaikka osa valmentajista kouluttautuu ahkerasti ja vuosittain, on niitäkin, jotka eivät syystä tai toisesta lähde mukaan valmentajakoulutuksiin. Kainulainen toivoisi, että valmentajat lisäisivät asiantuntevuuttaan.

– Tärkeintä on, että haluaa oppia, Kainulainen toteaa.

 

Lisätietoa: Koulutuspäällikkö Pekka Kainulainen, pekka.kainulainen@pajulahti.com, puh. 044 7755 345.

http://www.tennis.fi/koulutus/valmentaja-+ja+ohjaajakoulutus/

http://www.pajulahti.com/valmennuskeskus/valmentajakoulutus/valmentajan-ammattitutkinto-vat/

 

 

Business Tennis -tapahtuma liikutti ja palkitsi

Business Tennis -tapahtuma keräsi torstaina 24. syyskuuta Talin Tenniskeskukseen 80 pelaajaa ja 40 joukkuetta. Päivä alkoi yhteisellä Fustralla ja päättyi palkintojenjakoihin sekä maukkaaseen illalliseen.

Lihakset lämpimiksi ja kentälle!
Voitoista taisteltiin kiivaasti, mutta iloista yhteishenkeä unohtamatta.
HVS:n Jari Ramstedt laski tulokset huolella.
Handelsbankenin Janne Leskiseltä ei jäänyt yksikään pallo huomaamatta.
Naiset avoin: 1. Klake Ladies (Sari Laihonen ja Mari Väisänen) 2. Elo (Saija Sunden ja Mia Ahlroos) 3. Nordea (Tiina Äijö ja Päivi Pulkkinen)
Miehet harraste: 1. Team KyMPe (Pasi Ahti ja Sakari Pasanen) 2. Uuteen nousuun, Mandatum Life (Pasi Poikkeus ja Kimmo Hyttinen) 3. Danske (Mika Laakkonen ja Eero Appelqvist) ja 3. ABB 1 (Hannu Päivinen ja Arno Salmi)
Miehet avoin: 1. SjöVallila (Max Sjövall ja Antti Vallila) 2. Handelsbanken (Janne Leskinen ja Hannu Huostila) 3. Klake Valkut (Ari Eloranta ja Joni Viiri)
Iltajuhlien tarjoilut maistuivat sporttailun jälkeen Caruselissa.
Business Tennis -tapahtuma oli menestys niin kilpailijoiden kuin Tennisliitonkin näkokulmasta. Kiitos kaikille osallistujille!

 

Raisan roti: Annetaan lasten kypsyä rauhassa

On erittäin hienoa, että viime vuosien aikana 9-, 10- ja 11-vuotiaiden kilpailut ovat kansallisella tasolla lisääntyneet. Junioreidemme pelitaso on selvästi parantunut. Yksi osa positiivista muutosta on ollut 10-vuotiaiden pelaaminen vihreäpistepallolla. Kehityksen taustalla on ollut myös aktiivinen ja toimiva SEB JGP -luokka 10-vuotiaille. Syyskuun alusta alkaen Suomessa on pelattu 9-vuotiaiden luokat miditenniskentällä ja oranssilla pallolla. Tämäkin sääntö noudattaa kansainvälisiä suosituksia ja hyväksi koettuja tapoja. Junioreiden peli pystyy kehittymään, kun emme siirry liian aikaisin suurelle kentälle ja normaaleihin palloihin.

Tämän ikäisten junioreiden eri lajien harrastamisen pitäisi olla vielä hyvin monipuolista. ITF onkin ilmaissut huolenaiheensa, että edellä mainituissa ikäluokissa pelaavat juniorit altistuvat liian varhaisella iällä kilpaurheiluun, verrattuna kehittävään tennikseen. Tenniksen on todettu olevan ”aikaisen perehdyttämisen ja myöhäisen spesialisoitumisen laji”. Pelätään, että liian aikainen altistus kilpaurheilulle liian aikaisella iällä johtaa aikaiseen spesialisoitumiseen ja suurempaan loukkaantumisriskiin ja loppuun palamiseen. Riskiä vähentävät luonnollisesti eri urheilulajien harrastaminen, monipuolinen tenniksen harjoittelu sekä pelaaminen oikeanlaisilla välineillä ja sopivan kokoisilla kentillä.

Yksittäiset tutkimukset nuorten tenniksestä, varsinkin USTA:n ja Ranskan Tennisliiton teettämät tutkimukset, ovat paljastaneet, että on tärkeää painottaa nuoren urheilijan fyysistä kehitystä ennen kuin pelaajan kehitystä. Pelaajaksi kehittyminen tulisi olla pitkän ajan prosessi.

ITF on esittänyt myös huolensa siitä, että nuoret pelaajat altistuvat liialliseen kansainväliseen matkustamiseen ja kentän ulkopuolisiin paineisiin liian aikaisella iällä. Nuorien pelaajien ei ole syytä liian aikaisin hakeutua kansainvälisiin turnauksiin, vaan osallistua kansallisen tason kilpailuihin, jolloin taloudelliset rasitteet eivät kasva liian suuriksi ja kilpailemista voidaan tehdä tutussa ja kehittävässä ympäristössä.

Huolenaiheena ITF:llä on myös se, että kansainväliset sekä kansalliset kilpailut näissä ikäluokissa voivat olla yksityisten yritysten sponsoroimia tapahtumia kaupallisessa tarkoituksessa, jos ITF ei valvo ja aseta säännöksiä kilpailuille.

Edellä mainittuja huolenaiheita ja sisältöjä ovat käsitelleet monet eri maat ja tahot. ITF onkin nyt päättänyt alla olevat sääntömuutokset, jotka astuvat voimaan 1.1.2016.

  • Alle 9-, 10- ja 11- vuotiaiden (tai nuorempien) henkilökohtaisia tai joukkuekilpailuja ei tule järjestää maanosa- eikä kansainvälisellä tasolla.
  • Alle 10-vuotias ei saa osallistua mihinkään kansainväliseen henkilökohtaiseen kilpailuun eikä joukkuekilpailuun tai kilpailuihin, jotka ovat minkä tahansa maanosan, kansallisen tai kansainvälisen järjestön hyväksymiä tai järjestämiä.
  • Kilpailun (esim. henkilökohtainen maanosan mestaruuskilpailu) alle 12-vuotiaille pelaajille tulee olla joukkuemuotoinen kilpailu.
  • Alle 12-vuotiaat pelaajat eivät saa osallistua alle 16-vuotiaiden sarjaan missään kansainvälisessä tai maanosakohtaisessa henkilökohtaisessa tai joukkuekilpailussa.
  • Alle 12-vuotiaille ei saa olla kansainvälisiä tai maanosakohtaisia rankingeja.
  • Titteliä ”maailmanmestari” tai vastaavaa ei saa käyttää mistään alle 12-vuotiaan voittamasta kilpailusta.
Kirjoittaja on Suomen Tennisliiton kilpailupäällikkö

 

Sari ja Micce Mika Hedmanin tenniskoulussa - ketteryys ja fysiikka

https://youtube.com/watch?v=velP1cv7oHE

Mallia mestarista: Johanna Larssonin yläkierre

Johanna Larsson taitaa yläkierteen niin kämmeneen kuin rystyynkin. Kuva: All Over Press

Pohjoismaiden naisten ykkönen on Ruotsin Johanna Larsson. Hän on pysytellyt sitkeästi sadan parhaan joukossa ja teki viime viikolla hienon semifinaalisuorituksen Linzissä Itävallassa.

Johanna lyö voimakasta yläkierrettä sekä kämmeneltä että rystyltä. Analyysikuvassa on juuri lähtenyt voimakas kämmenlyönti, jonka seurauksena Johanna leijailee ilmojen teillä.

Kiinnittäkää huomiota seuraaviin seikkoihin:

Voima

Voima lyöntiin on tullut vahvasta jalkojen käytöstä. Sen seurauksena Johanna menettää kontaktin kenttään.

Saatto

Lyönnin saatto menee loppuun saakka, niin pitkälle kuin vain kättä riittää ja yläkroppa kiertyy.

Pää

Pää pysyy paikallaan vaikka Johannan katse jo etsii pakenevaa palloa. On hyvin tärkeää pitää katse mahdollisimman pitkään osumakohdassa ja pallossa, jotta lyönti ei aukea liian aikaisin.

Tasapaino

Vaikka kuvan lyönti on hyvin lennokas, pelaajan tasapaino on täydellinen ja valmistautuminen seuraavaan lyöntiin on mahdollista heti kun jalat tapaavat taas kentän.

 

Kirja: Pakkomielteenä Federer

William Skidelsky: Federer and me. A Story of Obsession. Yellow Jersey Press. London 2015. 280 s. ISBN 978-0-22409-235-7

Pääsyliput Jarkko Niemisen jäähyväisotteluun Roger Federeriä vastaan Hartwall Arenassa 9.11. myytiin loppuun muutamassa tunnissa ja mikä jätti monet tennisfanit nuolemaan näppejään. Kokemus auttaa ymmärtämään britti Will Skidelskyä, joka on kirjoittanut kirjan omasta pakkomielteestään päästä näkemään Federeriä.
Monet pitävät Roger Federeriä kaikkien aikojen parhaana tennispelaajana, mitä käsitystä hänen pitkä ja menestyksellinen uransa hyvin tukeekin, mutta myös Federerin pelitapa ja hänen tenniksensä tarjoama esteettinen kokemus nostavat sveitsiläisen useiden tennisfanien ja –harrastajien silmissä ykköseksi.
Skidelskyn kirjan varsinainen ansio on hänen analyyttisissä Federerin tekniikan ja pelitavan kuvauksissaan. Skidelsky käy hienosti läpi ammattilaistenniksen muutoksista viime vuosikymmenien aikana ja etenkin hänen kuvauksensa mailan teknisestä kehityksestä on kiinnostava. Hän peilaa Federerin tennistä lajin kehitykseen ja näkee tämän pelitavassa sekä klassisia että moderneja piirteitä.
Skidelsky on kokenut ja hyvä ammattitoimittaja; hän on kirjoittanut tenniksestä Observer, Prospect ja The Economist –lehtiin, mutta kuvatessaan omia katsomokokemuksiaan hän on - lukijan riemuksi - hieman enemmän tennisfani kuin kaiken nähnyt urheilutoimittaja.
Kuten otsikkokin kertoo, kirja on sekä Federeristä että kirjoittajasta itsestään, Skidelskystä, joka oli juniorina hyvää piirikunnallista tasoa ja joka on edelleen aktiivinen seuratason pelaaja. Tennisfanina Skidelsky on – kirjan alaotsikonkin mukaan – lähes pakkomielteinen. Vaikka Skidelsky ”keksi” Federerin tämän uran ollessa jo hyvässä vauhdissa, hän on ollut valmis sekä maksamaan tuhansia puntia pääsylipusta että pettämään läheisilleen antamiaan lupauksia päästäkseen näkemään Federerin otteluja ”livenä”.
On mukava lukea Skidelskyn analyysiä tennisfaniudesta ja verrata, kuinka hyvin se osuu lukijan omaan fanittamiseen.
 

Jarkko Nieminen & elämä ATP-kiertueella

Jarkko Nieminen, competing at his life tournament, talks to Alexander Zverev about life on the ATP World Tour. Video courtesy: If Stockholm Open

https://youtube.com/watch?v=hzzayypTg9U